Blogi

Lastenhoitajasta varhaiskasvatuksen sosionomiksi kuntakumppanuuden avulla -hanke saapuu päätökseensä tämän vuoden lopussa. Voimme iloisina todeta, että kaikki asetetut tavoitteet ovat reilusti ylittyneet: hankkeen matkassa sosionomeiksi kouluttautuu 34 opiskelijaa, joista ensimmäisillä on mahdollisuus valmistua jo keväällä 2024. Hankkeen päätyttyä opiskelijat jatkavat matkaansa sosionomeiksi tutkinto-opiskelijoina.

Päätöstilaisuus vietettiin 29.11.23 Karelian Tikkarinne-kampuksella. Jokainen KASK21- ja KASK22-ryhmän opiskelija sai kukan, diplomin ja kympin todistuksen. Molemmista ryhmistä palkittiin opiskelijat koulumenestyksen perusteella. Lisäksi opiskelijoiden keskuudestaan äänestämät “tsemppariopiskelijat” palkittiin.  

Hankkeessa toteutettujen joustavien ja työelämäläheisten oppimisratkaisujen kehittäminen jatkuu edelleen, jotta työn ja opiskelun yhdistäminen olisi jatkossakin mahdollisimman sujuvaa. Karelian sosionomikoulutuksessa tullaan mahdollistamaan yksittäisen varhaiskasvatuksen lastenhoitajan lisäkouluttautuminen varhaiskasvatuksen sosionomiksi ”lastenhoitajasta varhaiskasvatuksen sosionomiksi” -polun avulla.  Ensimmäinen toteutus tulee tapahtumaan keväällä 2025. 

Lisätietoa 

• Lue lisää hankkeemme toteutuksesta, tuloksista sekä mm. työelämäläheisistä opintojen toteutustavoista loppujulkaisusta: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-275-409-7 (huom. julkaisun lopusta löytyvät ”Tienviitat lastenhoitajasta varhaiskasvatuksen sosionomiksi”).  

• Katso myös Varhaiskasvatuksen vahvistaja: varhaiskasvatuksen sosionomit yhteistyön ja yksilöllisen tuen ammattilaisina -video ja opinnäytetyö https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022120727121  

Vielä kerran kiitämme kaikkia osallisia! 

projektiasiantuntija Anne Airaksinen 

projektipäällikkö Antti Raekorpi

KASK22-ryhmä osallistui koko päivän mittaiseen ammatillisen kasvun tapaamiseen syyslukukauden päätteeksi. Ryhmä on aloittanut opiskelut maaliskuussa 2022, joten päivän tavoitteena oli kasata ajatuksia oppimisesta, opiskelutaidoista, ammatillisesta kasvusta sekä ryhmäytymisestä.

Ryhmä koostuu Joensuun, Nurmeksen sekä viiden yksityisen päiväkodin varhaiskasvatuksen lastenhoitajista. Vaikka koulua ollaan käyty jo 9 kk, on osa opiskelijoista vielä hieman tuntemattomampia toisilleen. Opinnot ovat pitäneet sisällään yksilö-, pari- ja pienryhmätöitä, joten keskittyminen on ollut omissa ja pienryhmätyöskentelytaidoissa, eikä välttämättä olla vielä työskennelty kaikkien kanssa yhdessä. Näinpä päivä aloitettiinkin oman itsensä kuvaamisesta, joista toisten opiskelijoiden täytyi tunnistaa toisensa. Ennakkotehtävänä oli ollut kirjoittaa lyhyt itseä ja omaa ammatillista minää kuvaileva teksti, jonka perusteella muut voisivat tunnistaa tekstin kirjoittajan. Tekstit oli tulostettu paperille, ja tarkoituksena oli saada paperit oikeille omistajilleen. Tehtävä oli haasteellinen, sillä ammatillisen minän kuvauksissa opiskelijoilta tuli esiin hyvinkin samankaltaisia arvoja.

”On ilo huomata miten samanhenkistä porukkaa olemme, ja vaikka laput ei löydä ihan vielä oikeille omistajille niin kyllä meillä jotain haisuja alkaa olla minkälainen kukin on.”

”Tänään jo tuntui siltä, että alamme olla oikea ryhmä, vaikkemme vielä tunne toisiamme niin hyvin, että lappuset olisivat löytäneet oikeille omistajilleen.. Yhdessä nauraminen teki hyvää!”

Päivän yhtenä teemana oli myös varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuva. Tämän selkeyttämiseen ja arkeen linkittämisen tarvitaan avointa keskustelua niin opiskelijoiden kesken, oppilaitoksen ja opiskelijoiden välillä, työnantajan ja työntekijöiden sekä oppilaitoksen ja työnantajien välillä. Isossa roolissa työnkuvan selkeyttämiseen on ymmärrys omasta osaamisesta ja koulutuksen tuoman tiedon linkittämisestä arkeen. Tämän uuden tiedon esiintuominen arjessa osoittaa omalle tiimille sekä koko työyhteisölle, mitä varhaiskasvatuksen sosionomi osaa, tietää ja taitaa. Tämän myötä tehtävän kuvaan löydetään elementtejä, mitkä vahvalla tiimityöskentelyllä saadaan tukemaan esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajan pedagogista osaamista. Näin ollen pystytään varmistamaan laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutuminen moniammatillisessa tiimissä.

”Paljon on vielä tehtävää, että varhaiskasvatuksen sosionomin asema päiväkotiryhmässä avautuu työnantajille ja työkavereille – ja itselle.”

”Vakasosionomin työnkuva on ja tulee varmaan vielä pitkään olemaankin hieman epäselvä, mutta tällaiset keskustelut ehkä selkiyttävät sitä pikkuhiljaa.”

Kokonaisuudessaan opinnot ovat edenneet erittäin hyvin niin KASK22- kuin myös KASK21-ryhmällä. Opiskelijat ovat olleet motivoituneita, uutta tietoa on hankittu ja osaaminen on alkanut näkymään myös työpaikoilla.

”Sosionomikoulutuksessa olevien työssä näkyy selvästi aivan erilainen ote tuen vaatimien järjestelyjen ja pedagogiikan näkökulmasta.”

Opiskelijoiden opiskelutaidot ovat ottaneet aimoharppauksen eteenpäin. On löydetty itselleen sopivia tapoja työskennellä, opittu aikatauluttamaan opintoja, pystytty yhdistämään koulu, työ ja arki. Arvostus opiskelijoita kohtaan on suuri ja tutoropettajina olemme muistutelleet opiskelijoita, että muistavat pysähtyä ja huomata omia aikaansaannoksiaan.

”Kyllä se vaan on niin, että ihan sikaylpeitä saadaan olla itseistämme!!!”

On erittäin antoisaa työskennellä opiskelijoiden kanssa, ketkä ovat motivoituneita oppimaan uutta!

Hanke vetäytyy pikkuhiljaa ansaitulle jouluvapaille ja jatkamme täydellä höyryllä heti tammikuussa 2023.

Rauhallista Joulun aikaa kaikille!

Vakasosionomi-hanke

Projektipäällikkö Antti Raekorpi

Projektiasiantuntija Anne Airaksinen

Hankkeemme antoi loppusyksystä 2021 opinnäytetyön toimeksiannon, yhteistyössä Liperin kunnan varhaiskasvatuksen kanssa, Karelia ammattikorkeakoulun kolmannen vuoden opiskelijoille. Aiheena oli vakasosionomius ja toiveissa toiminnallinen opinnäytetyö, minkä tuotoksena syntyisi video varhaiskasvatuksen sosionomin osaamisesta ja työnkuvasta. Video toteutettaisiin ostopalveluna Rookie Communications Oy:n kanssa. Varhaiskasvatuslain (540/2018) henkilöstörakenteen muutoksen myötä, aihe oli erittäin ajankohtainen ja tärkeä.

Kaksi opiskelijaa ottautui toimeksiantoon ja yhteistyö opiskelijoiden kanssa aloitettiin tammikuussa 2022. Onneksemme huomasimme, että opiskelijat olivat aktiivisia ja motivoituneita tekemään tiivistä yhteistyötä meidän ja Liperin kunnan varhaiskasvatuksen kanssa sekä veivät videointiprosessia eteenpäin itsenäisesti ja aktiivisesti Rookien kansssa.

Lopputuotoksena syntyi noin kolmen minuutin mittainen video; Varhaiskasvatuksen vahvistaja ­­– varhaiskasvatuksen sosionomit yhteistyön ja yksilöllisen tuen ammattilaisina. Toimeksiantajan näkökulmasta toimeksiannon tavoitteet toteutuivat erittäin hyvin. Video kuvaa vakasosionomin laajaa osaamista ja roolia muuttuvassa varhaiskasvatuksessa.

Videota tullaan hyödyntämään Karelia AMK:n sosiaalialan koulutuksessa eri opintojaksoilla sekä Liperin kunnan varhaiskasvatuksessa vakasosionomin osaamisen esiintuomisen ja työnkuvan selkeyttämisen tukena.

Iso kiitos yhteistyöstä opinnäytetyön tekijöille, Liperin kunnalle sekä Rookielle!

Varhaiskasvatuksen vahvistaja: varhaiskasvatuksen sosionomit yhteistyön ja yksilöllisen tuen ammattilaisina-video

Vakasosionomi -hankkeen projektipäällikkö,

Antti Raekorpi

Blogissa olemme tähän mennessä käsitelleet runsaasti kokemuksiamme opinnollistamiseen liittyen, jota pilotoimme Vakasosionomi-hankkeessa Karelia amk:n ja Liperin kunnan varhaiskasvatuksen yhteistyönä. Olemme jakaneet opinnollistamisen pääpiirteissään kolmeen vaiheeseen, jotka ovat 1. suunnitelmavaihe, 2. toteutus sekä 3. opitun osoittaminen. Tässä blogitekstissä käsittelemme pilotointikokemuksiimme perustuen opinnollistamisprosessin viimeistä vaihetta, eli opitun osoittamista. Tuomme esille opiskelijoiden kokemuksia siitä, miten he kokivat opinnollistamisen prosessin, ja mitä lopulta jäi käteen.  

Opinnollistamisprosessin päättää opitun osoittaminen. Tällä ensimmäisellä kokeilukerralla päätimme järjestää opitun osoittamisen ns. ”purkupäivänä”. Se oli käytännössä seminaaritoteutus, jonne kukin opiskelija valmisteli oman esityksensä. Esityksessä jokainen sai esitellä opit ja oivallukset omasta näkökulmastaan. Käytännön kokemusten ohella myös teoriaperustan tuli näkyä. Purkupäivän tarkoituksena oli mahdollistaa vuoropuhelu ja toimia oppimiskokemuksena.  

Purkupäivässä kuulimme puheenvuoroja, näimme diaesityksiä ja posteriesityksen. Vaikka teoriaosuus oli kaikille yhteinen, jokaisella oli kuitenkin omanlaisensa käytännön kokemukset. Niinpä kukin sai vapauden valmistella esityksensä omanlaisineen painotuksin. Opiskelijoiden kokemusten mukaan oli opettavaista seurata muiden esityksiä ja osallistua yhteiseen keskusteluun. Yhteisessä keskustelussa muiden tekemiä havaintoja peilattiin omiin kokemuksiin ja omaan työhön, ja niihin oli helppo samaistua: purkupäivän suurinta antia oli juurikin tilanteiden kollektiivinen tarkastelu. 

Opinnollistamisen prosessi oli meille kaikille osallisille uusi. Opiskelijoiden kertoman mukaan prosessi avautui lopullisesti vasta purkupäivänä. Yhteinen seminaarikeskustelu nähtiin tarpeelliseksi oppimisen ”viimeistelyksi” tällä opintojaksolla. Ajatustyö sai jatkua vielä purkupäivän jälkeenkin.

Oheiseen kuvioon on koottu opinnollistamisen antia opiskelijoiden näkökulmasta. Kokonaisuutena opinnollistamisen koettiin rikastavan omaa ammattitaitoa. Menetelmän vahvuuksiin kuuluu teorian ja käytännön vahva yhdistyminen sekä opiskelun ja työn sujuva yhdistäminen. Opiskelijat totesivat opinnollistamisen olevan toimiva toteutustapa, joten he toivoivat lisää tämänkaltaisia toteutuksia.  

Hankkeen kehittämistyö opinnollistamisen parissa on toistaiseksi sujunut varsin antoisasti. Tämä oli vasta ensimmäinen kokeilu KASK21-ryhmän kanssa. Syyslukukaudella opinnollistamisen pilotointi jatkuu osallistujamäärältään suuremman KASK22-ryhmän kanssa. Opinnollistamiseen vaadittava työelämäyhteys toteutuu hankekumppanien myötä luontevasti.  

projektiasiantuntija Anne Airaksinen 

hankkeen kehittäjäopettaja Tiina Maaranen 

Edellisessä blogitekstissä käsiteltiin opinnollistamisen suunnitelmavaihetta siten, kuin se Vakasosionomi-hankkeessa pilotoidun pohjalta eteni. Tässä vaiheessa opiskelijan laatima opinnollistamisen suunnitelma on siis hyväksytty, joten seuraavaksi on aika lähteä toteuttamaan opinnollistamista käytännössä. Oppimisympäristönä toimi opiskelijan oma työpaikka eli Liperin kunnan varhaiskasvatus. Opinnollistettavana oli opintojakson osa: ammatillinen vuorovaikutus.  

Mitä toteutusvaiheessa tapahtui käytännössä? 

Opinnollistamisen prosessin toteutusvaiheessa opiskelija kehittää omaa osaamistaan opinnollistamis-suunnitelmassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Opiskelija reflektoi opintojakson teoriaperustaa käytännön työhön peilaten. Lisäksi hän dokumentoi ja reflektoi omaa oppimisprosessiaan. Reflektoinnin ohella oman osaamisen visualisointi ja sanoittaminen ovat tärkeitä. Dokumentointi on tärkeässä osassa oman osaamisen syventämisessä (Kotimäki 2017, 65). Lisäksi opiskelija arvioi omaa osaamistaan koko prosessin ajan. Toteutusvaiheessa opiskelijan tukena on myös mukana kollegiaalinen vertaispalautteen antaja.   

Vaikka opintojakson tavoitteet olivat kaikille opiskelijoille yhteiset, kukin opiskelija saattoi omassa suunnitelmassaan painottaa juuri itselleen tärkeitä kehittämiskohteita. Toteutukset etenivät sisällöllisesti ja aikataulullisesti opiskelijan tekemän (ja opettajan hyväksymän) suunnitelman mukaisesti. Suunnitelmassa oli huomioitu sekä teoreettinen että käytännön ulottuvuus, joten opiskelijalle tarjoutui mahdollisuus omaksua teoriassa esitetyt asiat käytännön työelämään ja konkretiaan peilaten – ja juuri tämä on opinnollistamisen vahvuus oppimismenetelmänä. 

Ajallisesti toteutusvaihe kesti muutamia viikkoja. Käytännössä sitä voisi kuvailla havainnointijaksona tai oman toiminnan reflektointijaksona, jolloin teoriaa ja käytäntöä prosessoitiin yhteen. Kokemuksiimme perustuen tähän kietoutui myös osaamisen tunnistamista sekä osaamisen sosiaalista tunnustamista. Toteutusjakson aikana opiskelijat kirjoittivat ajatuksiaan sekä oivalluksiaan muistiin, ja toiset dokumentoivat ajatuksiaan myös kuvin. Niitä tarvittaisiin toteutusjakson päätteeksi, kun vuorossa olisi opitun osoittaminen. Opitun osoittaminen toteutui hankkeessamme ns. ”purkupäivänä”, jolloin kukin opiskelija piti laatimansa esityksen opinnollistamisen myötä kokemastaan ja oppimastaan.  

Opinnollistamisen yllättävät vaikutukset: yhteisöllistä oppimista! 

Kokemustemme perusteella opinnollistamisen myötä tieto näytti siirtyvän myös työyhteisöön: käsiteltävään teemaan liittyviä asioita oli nostettu yhteisen keskustelun kautta esille työyhteisöissä esimerkiksi silloin, kun opiskelija oli pohdiskellen sanoittanut omia toimintatapojaan omaksumaansa teoriatietoon peilaten. Toinen esimerkki: teoriaan liittyvistä asioista oli keskusteltu omassa työyhteisössä ja tunnistettu niihin liittyviä käytännön tilanteita. Näin syntyi työyhteisön yhteistä keskustelua esimerkiksi oman työtiimin toimintatapoihin liittyen. Opinnollistaminen siis mahdollisti tilaa myös tämänkaltaisille tärkeille työyhteisön keskusteluille.  

Työyhteisön kehittämisnäkökulma oli jotakin sellaista, jota emme osanneet odottaa opinnollistamisen prosessiin ryhtyessämme. Nyt ensimmäisen kokeilun jälkeen tämä ulottuvuus näyttäytyy kirkkaana, ja olemme tästä erityisen iloisia: opinnollistaminen mahdollistaa tiedon siirtymisen työpaikalle ja jopa yhteisöllisen oppimisen!

  

projektiasiantuntija Anne Airaksinen 

hankkeen kehittäjäopettaja Tiina Maaranen 

Lähde: Kotimäki, E. 2017. Vertaisarviointi työn opinnollistamisen tukena – Case OAMK. Teoksessa K. Mäki, A. Moisio & P. Aura (toim.) Kolme kulmaa opinnollistamiseen – opas opinnollistamisen ratkaisuista, työkaluista ja vinkeistä. Verkkovirta-hanke. Helsinki: Haaga-Helia, 63–66. https://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/file/2020-11/hh_kolme_kulmaa_verkkoversio.pdf  

Edellisessä blogitekstissä kerrottiin opinnollistamisen pilotoinnista Vakasosionomi-hankkeessa suunnitelman laatimisen osalta. Tässä blogitekstissä kuljemme prosessissa eteenpäin. Lisäksi kiinnitämme huomiota opinnollistamisen kannalta varsin olennaiseen työelämäyhteyteen ja kollegiaalisen vertaispalautteen merkitykseen.   

Suunnitelmasta kohti toteutusta

Nyt opiskelijat ovat siis huolellisesti laatineet opinnollistamisen suunnitelmansa esitäytetylle lomakepohjalle ja palauttaneet sen opintojakson opettajalle. Opiskelija on tehtävänannon mukaisesti hankkinut itselleen kollegiaalisen vertaispalautteen antajan omalta työpaikaltaan. Kollegan tehtävänä on toimia rinnallakulkijana, keskustelukumppanina ja ”peilinä” opiskelijalle tällä opinnollistettavalla opintojaksolla.

Tietoisesti emme halunneet käyttää kollegiaalisesta vertaispalautteen antajasta nimitystä ”vertaisarvioija”, koska se olisi mielestämme asettanut opiskelijan ja hänen kollegansa hankalaan keskinäiseen tilanteeseen. Arvioijana toimiminen olisi toki asettanut myös tiettyjä vaatimuksia tässä roolissa toimivalle henkilölle.  

Suunnitelma tarkastetaan kolmikantakeskustelussa 

Suunnitelma on siis nyt opiskelijan toimesta laadittu, se on palautettu opettajalle nähtäväksi ja kollegiaalisen vertaispalautteen antaja on hankittu. Hankkeemme opiskelijat ovat työssäkäyviä, joten he suorittavat opinnollistamisen omalla työpaikallaan: opinnollistamisen myötä heidän oppimisympäristönään tulisi toimimaan oma työpaikka. Mitä seuraavaksi?  

Seuraavaksi varasimme kalentereistamme ajat ns. kolmikantakeskustelulle, jossa ovat paikalla opiskelija, opintojakson opettaja sekä kollegiaalinen vertaispalautteen antaja. Tämä on lyhyt, noin puolen tunnin mittainen tapaaminen. Kolmikantakeskustelut käytiin Teamsissa. Keskustelun tarkoituksena oli yhdessä käydä läpi opiskelijan laatima suunnitelma sekä tarvittaessa täsmentää sitä. Tilaisuus antoi mahdollisuuden keskustella myös vertaispalautteen antajan tehtävistä.  

Opiskelijoiden ja vertaispalautteen antajien näkökulmasta kolmikantakeskustelu oli molemmille osapuolille tarpeellinen, koska se auttoi edelleen kokonaisuuden ja oman työmäärän hahmottamisessa. Opiskelija hyötyi opettajan ohjauksesta mm. ajankäytön suunnitteluun liittyen sekä sai vahvistusta ja kehittämisideoita omalle suunnitelmalleen. Vertaispalautteen antaja sai lisäohjeita hänen tehtäväänsä liittyen, johon kuului myös kirjallisen palautteen antaminen prosessin päätteeksi. Keskustelun päätteeksi suunnitelma yhteisesti hyväksyttiin, jonka myötä opiskelija pääsi siirtymään suunnitelmavaiheesta toteutusvaiheeseen.  

Kokemuksemme perusteella kolmikantakeskustelut olivat erittäin hyödyllisiä ja tärkeitä myös opettajan ja oppimisympäristön (=työpaikka) välisen yhteyden kannalta. Koska opiskelijaryhmämme on suhteellisen pieni (10 opiskelijaa), kolmikantakeskusteluiden järjestäminen onnistui tällä kertaa suhteellisen näppärästi. Tiedostamme kuitenkin, että varsinkin suuremman ryhmän ollessa kyseessä kolmikantakeskustelut vaativat paljon resursseja. Kehittämistoimenpiteenä olemmekin alkaneet hahmotella ohjaavaa opinnollistamisen saatekirjettä sekä suunnitelmalomakkeen selkeytystä, joiden myötä kolmikantakeskustelusta voitaisiin mahdollisesti kokonaan luopua.  

Vertaiskeskustelut ja -palaute 

Kollegiaalisen vertaispalautteen antajan tehtävänä oli ensisijaisesti toimia keskustelukumppanina opiskelijalle. Kollegan tuli olla valmis keskustelemaan opiskelijan kanssa esimerkiksi opiskelijan tekemistä havainnoista sekä pohdiskelemaan niitä yhdessä. Kukin opiskelija sopi vertaispalautteen antajan kanssa, miten ja milloin he kävisivät keskenään vertaiskeskusteluita. Niitä oli mahdollista käydä vapaamuotoisesti työn lomassa, istua toteutusjakson päätteeksi yhteisesti keskustelemaan jne. Kukin opiskelija ja vertaispalautteen antaja -pari kävi keskusteluita itselleen sopivimmalla tavalla.  

Opiskelijoiden kokemuksen mukaan prosessin myötä kehkeytyi hyviä, mielenkiintoisia keskusteluita arkisen työn lomassa. Kollegan kanssa saattoi ”luvan kanssa” avata keskusteluita teemaan liittyvistä ajankohtaisista asioista. Näitä keskusteluita ei välttämättä olisi syntynyt ilman prosessiin kuuluvia tehtäviä. Vertaiskeskusteluissa oli käyty asioita läpi asetettuihin tavoitteisiin tukeutuen. Opiskelijat totesivat vertaiskeskusteluilla olleen myös työhyvinvointia ja yleensäkin jaksamista parantava vaikutus. Lisäksi opiskelijat olivat tyytyväisiä siitä, että vertaispalautteen antajana toimi tuttu kollega. Yhteistyö oli sujunut hyvin, vaikkakin arkisen työn kiireet aiheuttivat toisinaan haasteita.  

Keskustelu kollegan kanssa auttoi opiskelijoita jäsentelemään omia ajatuksiaan. Teemaa käsitellessä tuli myös annettua vertaispalautetta puolin ja toisin. Osaamisen tunnustamista tapahtui siis myös sosiaalisen vuorovaikutuksen tasolla. Toteutusvaiheen päätteeksi vertaispalautteen antaja vahvisti, että opiskelijan asettamiin tavoitteisiin on päästy. Opettajan näkökulmasta vertaispalautteen antaja toimii tärkeänä kytköksenä työpaikalle: kun työpaikasta tulee oppimisympäristö, on oppilaitoksen yhteys työpaikalle olennaista.  

Seuraavassa blogikirjoituksessa kuljemme prosessissa eteenpäin ja siirrymme tarkastelemaan toteutusvaihetta.

projektiasiantuntija Anne Airaksinen 

hankkeen kehittäjäopettaja Tiina Maaranen 

Aiemmissa blogiteksteissä olemme kertoneet opinnollistamisesta, jota pilotoitiin keväällä -22 Vakasosionomi-hankkeessa Karelia amk:n ja Liperin varhaiskasvatuksen yhteistyönä. Tässä blogitekstissä käsittelemme opinnollistamisprosessin ensimmäistä vaihetta: suunnitelman laatimista.  

Osaamisen tunnistamista ja kokonaisuuden hahmottamista

Opiskelijan tulee jäsennellä oman osaamisensa kehittämistarpeet ja -aikeet suhteessa opintojakson osaamistavoitteisiin. Tätä helpottaa se, että opintojakson tavoitteet ovat helposti ja selkeässä muodossa opiskelijan saatavilla. Opinnollistamisen tavoitteita asetettaessa opiskelijan tulee huomioida konkreettiset käytännön työtehtävät, joiden lisäksi suunnitelmaan tulee liittää myös opintojaksolla tavoiteltava teoreettinen osaaminen. (Ks. Karelia-ammattikorkeakoulu 2021.)   

Opinnollistamista oppimismenetelmänä käytettäessä opiskelijalta edellytetään vahvaa itseohjautuvuutta ja oma-aloitteisuutta. Opiskelijan tulee hahmottaa tekemänsä työ kokonaisuutena. Opinnollistamisen suunnitelmavaiheeseen kuuluu myös oman osaamisen tunnistaminen: kun opiskelija määrittelee työssä tarvittavaa osaamista ja kuvailee tekemäänsä käytännön työtä, hän samalla tunnistaa omaa osaamistaan sekä kehittämiskohteitaan. (Ks. Karelia-ammattikorkeakoulu 2021.)   

Teoria ja käytäntö rinnakkain 

Suunnitelmavaiheeseen edettiin ohjatusti välietappien kautta. Koko ryhmä eteni samantahtisesti. Tähän ratkaisuun päädyttiin siksi, koska kaikki 10 opiskelijaa suorittivat pilotoinnin kohteena olevan opintojakson yhtä aikaa. Ennen suunnitelman laatimista opiskelijoiden tuli perehtyä opintojaksolla sovellettavaan teoriaperustaan. Apuna oli lukemisto, johon tutustuttiin itsenäisesti, sekä teoriasisältöihin orientoiva tallenne. Aivan kuten opintojakson tavoitteidenkin, myös teoriatiedon tulisi olla selkeästi rajattua ja helposti opiskelijoiden saatavilla.   

Opinnollistamisen prosessin ensimmäinen askel oli tapauksessamme siis teoriaan perehtyminen, jonka opiskelijat suorittivat itsenäisesti. Tämä oli ennakkotehtävänä ennen opintojakson ensimmäistä tapaamista opiskelijoiden kanssa. Aloitustapaamisessa oli tarkoitus käsitellä opinnollistamista käytännön prosessina, eikä niinkään käyttää yhteistä aikaa teoriaan perehtymiseen. Tätä ratkaisua perusteltiin sillä, että suoritettava opintojakso (ja tarvittavien teoriasisältöjen laajuus) oli melko pieni, kun pilotoinnissa käytetty opintojakso oli laajuudeltaan 2 op. Lisäksi opinnollistaminen oli kaikille osapuolille aivan uusi asia, joten prosessin käytännön vaiheet oli tärkeää keskustella huolellisesti yhdessä läpi.  

Ohjatusti kohti suunnitelman laatimista 

Opiskelijoiden saapuessa opintojakson aloitustapaamiseen oletuksena oli, että opintojaksolla käytettävään teoriaan oli jo tutustuttu pääpiirteissään. Näin meidän ei tarvinnut käyttää yhteistä aikaa teoriasisältöihin perehtymiseen, vaan saimme keskittyä opinnollistamisen prosessin käytännön vaiheisiin. Teoriapohjaa tultaisiin tarvitsemaan jo prosessin alkuvaiheessa opinnollistamisen suunnitelmaa laatiessa, jonka lisäksi se kulkisi matkassa mukana ja prosessoitavana opintojakson alusta loppuun.  

Aloitustapaamisessa esittelimme konkreettisesti, mistä opinnollistamisessa on kyse, mikä on aikataulu ja mitkä ovat seuraavat käytännöt askeleet. Ensimmäiseksi opiskelijat pääsevät laatimaan opinnollistamis-suunnitelman: opintojakson tavoitteet ovat yhteiset, mutta kukin opiskelija laatii oman toteutussuunnitelmansa, jossa saa näkyä myös henkilökohtaiset osaamisen kehittämistarpeet. Opiskelijat laativat suunnitelmansa esitäytetylle lomakepohjalle.  

Kirjallinen suunnitelma esitäytetylle lomakepohjalle 

Hyödynsimme Karelian valmista lomakkeistoa ja loimme opinnollistamisen työvälineeksi yhden lomakepohjan, joka sisältää 1) työn opinnollistamisen toteutussuunnitelman, 2) vertaispalautteen sekä 3) sopimuksen työssäoppimisesta. Lomakepohjaan olimme esitäyttäneet opintojakson tiedot sekä tavoitteet. Opiskelijan tehtäväksi jäi osaamistavoitteiden konkretisointi työtehtäviksi ja arviointikohteiksi. Opiskelijan tuli laatia alustava suunnitelma osaamisen hankkimisesta ja nimetä konkreettisesti niitä työtehtäviä, joissa hän arvioi voivansa hankkia opintojaksolla vaaditun osaamisen. Tämä tehtiin jokaisen opintojakson tavoitteen osalta erikseen. Lisäksi opiskelijan tuli sanoittaa mitä hänen tulisi tietää, ymmärtää ja pystyä tekemään työssään, jotta opintojakson tavoitteet täyttyvät ja hän voi saada opintojaksosta hyväksytyn arvosanan. Myös tämä tehtiin huolellisesti tavoite tavoitteelta. Suunnitelmassa tuli näkyä myös opintojakson teoreettiset lähtökohdat ja kirjallisuus.  

Opiskelijoiden kokemusten perusteella teoriaan perehtyminen on tärkeää jo ennen kuin aletaan täyttää suunnitelmalomaketta; se on tarpeen kokonaisuuden hahmottamisessa. Lomakkeelle esitäytetyt opintojakson tavoitteet helpottivat niin opiskelijoiden kuin opettajan työtä. Opiskelijat tunnistivat joidenkin tavoitteiden täyttymisen omassa työssään jo niin luontevasti ja itsestäänselvästi, että se suorastaan hankaloitti tavoitteiden konkretisoimista ja sanoittamista. Käytännön osaamista pilottiryhmästämme siis löytyi! Toisaalta opiskelijat totesivat myös, että omia tavoitteita teki mieli viedä myös siihen suuntaan, joka tuntuu vielä toistaiseksi itselle vieraammalta – tämähän toimii mahdollisuutena lähteä tutkimaan teoriassa esitettyjä asioita käytännössä. 

Opiskelijat kokivat suunnitelman laatimisen aluksi jokseenkin vaativaksi. Se vaati hieman ajatustyötä ja sulattelua. Lisäksi tarvittiin kokonaisuuden hahmottamista myös teoriaperustan osalta. Aluksi teoriaan perehtyessä saattoi tuntua siltä, että tilanteita on vaikeaa paikantaa käytännöstä. Mutta sitten, kun teoriaan perehdyttiin enemmän, vastassa olikin runsaudenpula!  

Näiden ensikokemusten pohjalta opinnollistamisen prosessia on tarkoitus kehittää hankkeessamme edelleen myös suunnitelmavaiheen osalta. Seuraavassa blogitekstissä kerromme, mitä tapahtuu suunnitelman hyväksymisen jälkeen.

projektiasiantuntija Anne Airaksinen 

hankkeen kehittäjäopettaja Tiina Maaranen

Lähde:

Karelia-ammattikorkeakoulu. 2021. Työn opinnollistaminen – vaihtoehtoinen tapa kehittää osaamista. https://student.karelia.fi/fi/opinnot/Sivut/Ty%C3%B6n-opinnollistaminen.aspx  

Kokoonnuimme tuttuun tapaan lukukauden päätteeksi KASK21-ryhmän kanssa ns. reflektiopäivään, jonka tarkoituksena on yhteinen reflektointi lukukauden aikana opitusta. Ryhmän muodostavat 10 Liperin varhaiskasvatuksen työntekijää, jotka opiskelevat Karelia-ammattikorkeakoulussa varhaiskasvatuksen sosionomeiksi.

Tehtävänä oli lähteä parin kanssa oppimiskävelylle aurinkoiseen kevätsäähän ja pohtia, miten oma ammatillinen kasvu oli kevään mittaan kehittynyt sosiaalialan kompetensseihin peilaten. Ajatuksia tuotettiin kävelyn aikana Padletille, ja kävelyn jälkeen niistä keskusteltiin yhteisesti. Lisäksi kunkin parin tehtävänä oli ottaa kuva jostakin asiasta, joka kuvastaa KASK21-ryhmää sekä ryhmän kulkemaa oppimispolkua tällä hetkellä.

Hienosti valikoituneista kuva-aiheista koostui oheinen kollaasi:

Opiskelijoiden kommenttien mukaan kevätlukukauden koettiin olleen työläs mutta antoisa. Ammatillinen kasvu oli tänä keväänä kehittynyt kohisten. Sisällöistä painottuivat erityisesti ammatillinen vuorovaikutus, sosiaalipedagoginen ymmärrys, erilaiset asiakasryhmät ja luovat menetelmät. Opiskeluun oli myös kertyneen kokemuksen myötä löytynyt lisää itsevarmuutta!

”Pitkä tie vielä edessä, mutta valon pilkahdukset ohjaa eteenpäin.”

On ollut hienoa seurata KASK21-ryhmäläisten uutteraa opiskelua työn ohella, ja heidän tähänastista kasvuaan sosionomeiksi. Tästä on erittäin hyvä jatkaa opintoja eteenpäin!

projektiasiantuntija Anne Airaksinen

Opinnollistaminen liittyy työn arjessa tapahtuvaan oppimiseen. Se on yksi keino tunnistaa jo olemassa olevaa osaamista sekä kehittää sitä. Lisäksi se mahdollistaa osaamisen tunnustamisen oppilaitoksessa, kun osaaminen konkretisoidaan opintosuoritukseksi ja arvioitavaan muotoon. Olemme olleet hankkeessa erittäin kiinnostuneita tästä oppimismenetelmästä, koska yksi kehittämiskohteistamme on työn arjessa tapahtuva oppiminen. Hankkeemme opiskelijat ovat työssäkäyviä ja heillä on jo olemassa sosionomikoulutuksen opintosisältöihin liittyvää osaamista.

Lähtökohdat kokeilulle

Kevätlukukauden -22 aikana pilotoimme opinnollistamista yhdessä Karelian Vakasosionomi-hankkeen opiskelijoiden kanssa. Kokeilu on nyt takanapäin, joten on reflektoinnin sekä jatkokehittämisen aika. Pilotointi tehtiin Ammatillinen vuorovaikutus ja luovat menetelmät -opintojaksolla, jossa opinnollistaminen koski ammatillisen vuorovaikutuksen (2 op) osiota. Ajankohta toteutukselle oli tammi-maaliskuu. Opinnollistamisen prosessia avattiin pääpiirteittäin tammikuun blogikirjoituksessa (https://vakasosionomi.karelia.fi/2022/01/opinnollistamisen-prosessi-kaynnistyi/ ), jossa prosessi jaoteltiin suunnitelmavaiheeseen, toteutukseen sekä opitun osoittamiseen. Prosessin vaiheita tullaan yksityiskohtaisemmin avaamaan omissa blogiteksteissään.

Hankkeessa työskentelee projektipäällikön ja projektiasiantuntijan rinnalla kehittäjäopettaja. Kehittäjäopettajan tehtäviin kuuluu opintojaksojen vaihtoehtoisten toteutustapojen käytännön suunnittelu ja läpivienti yhdessä projektipäällikön ja projektiasiantuntijan kanssa. Yksi vaihtoehtoinen tapa toteuttaa opintoja on opinnollistaminen, jota oli kevätlukukaudella mukana kehittämässä hankkeen kehittäjäopettaja Tiina Maaranen yhdessä projektiasiantuntijan ja projektipäällikön kanssa.

Kun lähdimme hahmottelemaan hankkeessa toteutettavaa opinnollistamisen prosessia, meillä ei ollut valmista toimintamallia; opinnollistamista on toistaiseksi hyödynnetty sosiaalialan koulutuksessa varsin niukasti. Niinpä lähdimme soveltamaan saatavilla olevan tiedon ja lomakkeiston pohjalta. Aiempaa käytännön kokemusta opinnollistamisesta oli yhden kokeilun verran: Tiina oli ohjannut yhden opiskelijan harjoittelun opinnollistamista hyödyntäen. Tästä kokemuksesta saimme jo paljon tietoa siitä, miten prosessia tulisi selkeyttää niin opiskelijan kuin opettajankin näkökulmasta. Myös käytännön tarve lomakkeiden ohjeiden ja niiden sisältöjen muokkaamiseen tuli ilmi ensimmäisen kokeilun aikana. Kolmikantakeskustelun merkitys korostui myös, sillä ensimmäistä kertaa opinnollistamista kokeiltaessa oli tärkeää, että prosessi ja koko opinnollistamisen idea selkiytettiin kaikille osapuolille.

Opinnollistaminen toteutustapana opettajan näkökulmasta

Opettajan näkökulmasta kevään opinnollistaminen oli prosessina nyt selkeämpi kuin aikaisempi yksittäinen kokemus. Toki alussa opinnollistaminen vaati paljon suunnittelua ja työstämistä prosessin ja erityisesti ohjeistusten sekä lomakkeiden muokkaamiseen. Tehdyn pohjatyön ansiosta opinnollistamiseen oli helppo lähteä yhdessä opiskelijoiden kanssa. Opettajan näkökulmasta työläin vaihe oli kolmikantakeskustelut, mutta koska pilotoinnissa mukana ollut ryhmä oli pieni, ei tämäkään muodostunut haasteeksi. Muutaman opiskelijan kanssa toteutettavat kolmikantakeskustelut oli vielä helppo saada aikataulutettua kaikkien kalentereihin.

Antoisinta oli seurata opiskelijoiden työskentelyä tämän prosessin aikana ja antaa heille vastuu ja vapaus tuoda esiin omaa osaamistaan omassa työympäristössään suhteessa opintojakson tavoitteisiin. Opinnollistamisen ollessa vielä tuntematon menettelytapa opiskelijoille vaati se tässä vaiheessa myös paljon ohjeistusta ja tukea opettajalta. Opettajan näkökulmasta oli hienoa olla mahdollistamassa uutta ja erilaista tapaa toteuttaa opintojakso, jossa jokainen pääsi hyödyntämään omia vahvuuksiaan opinnollistamisen kautta.

Opinnollistaminen vaatii opiskelijalta itseohjautuvuutta ja vastuullisuutta

Opinnollistamiseen toteutustapana kiinnittyvä vapaus vaatii toki myös vastuuta opiskelijalta. Opiskelijalla tulisi olla selkeä näky siitä, millaisia työtehtäviä tekemällä opintojakson tavoitteet tulevat näytetyksi toteen. Opinnollistamisen toteutus on myös opiskelijan vastuulla. Täytyykin olla hyvät tavoitteet ja selkeä suunnitelma, miten prosessin aikana tulee työskentelemään. Opiskelijan vastuulle jää myös opintojakson asioiden ja opinnollistamisen aikana syntyneiden ajatusten ja kokemusten reflektointi yhdessä kollegiaalisen vertaispalautteenantajan kanssa.

Ajatuksia jatkokehittelyä varten

Jatkoa ajatellen jäimme pohtimaan kolmikantakeskustelujen merkitystä. Koimme keskustelut tärkeinä, mutta samalla tiedostamme aikatauluhaasteen isompien opiskelijaryhmien kanssa. Mietimmekin, voisiko kolmikantakeskustelut jatkossa korvata selkeällä ja informatiivisella saatekirjeellä, jossa avattaisiin tarkasti kunkin osapuolen rooli ja opinnollistamisprosessin eteneminen.

Kokemuksena opinnollistaminen oli erittäin onnistunut niin opiskelijoiden kuin opettajankin näkökulmasta. Hienointa oli kuulla opiskelijoiden oppimiskokemuksia ja oivalluksia, joita he tekivät tarkastellessaan opintojakson asioita omassa työympäristössään. Uskomme, että teoria ja käytäntö nivoutui näin tiiviisti toisiinsa. Jatkossa haluaisimme ehdottomasti hyödyntää opinnollistamista myös muilla opintojaksoilla yhtenä tapana mahdollistaa opintojakson suorittaminen.

hankkeen kehittäjäopettaja Tiina Maaranen

projektiasiantuntija Anne Airaksinen

Kuluneena lukuvuonna hankkeemme on osallistunut Karelia-ammattikorkeakoulun opiskelijayhteistyöhön. Osana sosiaalialan kolmannen vuosikurssin opintoja järjestetään Projekti- ja yhteisökehittämisen opintojakso, jonka osaamistavoitteisiin kuuluu mm. hanketyön prosessin hahmottaminen sekä tiedontuottaminen työelämän hankeyhteistyökumppaneiden toiminnan ja kehittämisen tarpeisiin (Nisula, Airaksinen & Autio 2021). Vakasosionomi-hanke on toiminut kyseisellä opintojaksolla toimeksiantajana tämän lukuvuoden aikana jo kahteen otteeseen; syksyllä ja keväällä.  

Syksyn -21 opintojaksolla meillä oli kaksi toimeksiantoa: lähdimme selvittämään 1) Liperin varhaiskasvatuksen esihenkilöiden kokemuksia hankkeen kanssa tehtävästä yhteistyöstä sekä 2) KASK21-ryhmän opiskelijoiden kokemuksia opintojen aloitukseen liittyen. Kevään -22 opintojaksolle tarjosimme yhden toimeksiannon, jonka tarkoituksena oli selvittää KASK22-ryhmän opiskelijoiden kokemuksia opintojen aloitukseen liittyen. Iloksemme saimme huomata, että jokaiselle toimeksiannolle löytyi opiskelijoiden joukosta innokkaat toteuttajat! Jokaista toimeksiantoa oli toteuttamassa 3-4 sosionomiopiskelijan ryhmä.  

Toimeksiannot tuloksineen lyhyesti:  

Jokainen toimeksianto tuotti arvokasta tietoa hankkeelle kehittämistyön näkökulmasta. Toimeksiantojen avulla saavutettu tieto toimii myös hankkeen arvioinnin välineenä. Yhteisökehittämisen näkökulmasta erityisen arvokasta oli mielestämme myös se, kun sosionomiopiskelijat jalkautuivat hankkeen vakasosionomi-opiskelijoiden pariin. Näin hankkeen opiskelijat pääsivät tapaamaan myös oman ryhmänsä ulkopuolisia opiskelijoita: ovathan myös hankkeemme opiskelijat osa opiskelijayhteisöä, josta tämä toimi hyvänä muistutuksena. Kun opintojen aloitukseen liittyvistä kokemuksista keskustellaan vertaisten kanssa, voi tulla esille erilaisia näkemyksiä kuin esimerkiksi opettajan kanssa keskustellessa.  

Opiskelijoiden ja toimeksiantajien kokemuksia yhteistyöstä

Hankkeen toimeksiantoja Projekti- ja yhteisökehittäminen -opintojaksolla toteuttaneiden opiskelijoiden kokemuksia:  

”Tulimme mukaan Vakasosionomi-hankkeeseen Projekti- ja yhteisökehittäminen -opintojakson kautta, jossa valitsimme tiedonkeruutehtävän toimeksiannon hankkeelta. Hankkeen kanssa työskentely oli alusta alkaen sujuvaa, mukavaa ja mielenkiintoista. Saimme hanketyöntekijöiltä tarvitsemaamme tukea ja ohjausta tehtävän suorittamiseen. Tiedonkeruutehtävän suorittaminen oli käytännönläheistä, sillä pääsimme itse suunnittelemaan ja keräämään tietoa opiskelijaryhmältä. Keskustelu vertaisryhmän kanssa toi varmasti molemmille osapuolille uusia näkökulmia. Hankkeessa mukana oleminen opetti meille, millaista hankkeessa työskentely voi olla sekä herätti mielenkiinnon hanketyöskentelyä kohtaan.” 

Sosionomiopiskelijat Oona Tanskanen, Iina Pelkonen ja Julia Pikkarainen

”Sillä oli iso merkitys, että aihepiiri oli meillekin tuttu ja läheinen (vertaistuki puolin ja toisin). Täydennettävät lauseet yhdistettynä omaan innostukseen toimivat hyvänä keskustelun herättelijänä. Ja ylipäänsä tällaisen hankkeen parissa työskentely oli meille kaikille uutta, joten kokemus alusta loppuun oli opettavainen ja madalsi kynnystä osallistua vastaavaan jatkossakin.” 

Sosionomiopiskelijat Elina Kautonen, Johanna Korhonen, Jutta Putkinen ja Marja Vänttinen 

Opiskelijayhteistyö Projekti- ja yhteisökehittämisen opintojaksolla oli hankkeen näkökulmasta kaikin puolin onnistunutta. Kannustamme myös muita hanketoimijoita vastaavaan opiskelijayhteistyöhön, ja haluamme itsekin jatkaa yhteistyötä esimerkiksi kyseisen opintojakson kautta. Hankkeessa hyödynnämme saavutettua tietoa kaikessa toiminnassamme ja erityisesti silloin, kun kehitämme uudenlaisia opintojaksojen toteutustapoja opiskelijoiden ja työnantajien tarpeita vastaaviksi. Kiitos toimeksiannot toteuttaneille opiskelijoille!  

hankeasiantuntija Anne Airaksinen 

hankevastaava Antti Raekorpi

Lähde:  

Käytäntölähtöistä kehittämistä hankkeisiin sosiaalialan opiskelijayhteistyönä. 2021. Nisula, M., Airaksinen, A. & Autio. K. Käytäntölähtöistä kehittämistä hankkeisiin sosiaalialan opiskelijayhteistyönä – Karelia-ammattikorkeakoulu  

Kevät 2022 toi mukanaan hankkeeseen lisää opiskelijoita. Syksyllä 2021 Joensuun kaupunki lähestyi hanketta ja tiedusteli mahdollisuutta osallistua hankkeeseen. Hankkeen näkökulmasta Joensuun kaupungin mahdollinen mukaantulo olisi erittäin positiivinen ja merkittävä asia. Yhteistyö alkoi Joensuun kaupungin varhaiskasvatuksen kanssa ja tämä avasi ovea myös muille kiinnostuneille: Nurmeksesta oltiin myös kiinnostuneita. 

Loppuvuodesta pidettiinkin jo infotilaisuuksia sekä Joensuun kaupungin että Nurmeksen varhaiskasvatuksen lastenhoitajille. Nurmeksesta ja Joensuusta opiskelunsa aloitti maaliskuussa yhteensä 24 opiskelijaa. Hanke lähestyi myös yksityisiä päiväkoteja, joista lähti mukaan vielä 4 opiskelijaa, neljästä eri yksityisestä päiväkodista. Projektipäällikkö ja -asiantuntija tapasivat kaikki koulutukseen ilmoittautuneet pienryhmittäin Teams-palavereissa helmikuussa 2022. Kyseiset tapaamiset mahdollistivat opiskelijoiden pohdituttaviin asioihin vastausten saamisen sekä tutustumisen tuleviin opiskelijaryhmän jäseniin. Tulevista opiskelijoista huokui motivoitunut asenne sekä halu lähteä opiskelemaan sosionomiksi. 

projektipäällikkö Antti Raekorpi 

Hankkeessa työskentelee projektipäällikön ja projektiasiantuntijan rinnalla kehittäjäopettaja. Kehittäjäopettajan tehtäviin kuuluu opintojaksojen vaihtoehtoisten toteutustapojen käytännön suunnittelu ja läpivienti yhdessä projektipäällikön ja projektiasiantuntijan kanssa. Lisäksi kehittäjäopettaja toimii sosiaalialan opettajien tukena otettaessa käyttöön hankkeessa kehitettyjä uusia, vaihtoehtoisia toteutustapoja. Syyslukukaudella -21 hankkeen kehittäjäopettajana työskenteli sosiaalialan lehtori Kirsi Lindlöf.

Hankkeessamme kehitetään sosiaalialan koulutuksen monimuotoista toteutusta sekä työelämälähtöistä toteutusmallia. Niinpä meille tarjoutuu hieno mahdollisuus kokeilla uusia pedagogisia malleja, jotka on mahdollista myöhemmin jalkauttaa ja vakiinnuttaa tutkintokoulutukseen. Syyslukukaudella -21 pilotoimme hankkeessa moduulimallia (ks. kuvio) yhdessä KASK21-ryhmän kanssa. Ryhmän syyslukukauden opinnot koostuivat sosiaalialan koulutusohjelman mukaisista opintojaksoista. Tarkoituksena oli muotoilla näistä opintojaksoista kokonaisuus, jossa opintojen sisällöt ja toteutustavat on sovitettu toisiinsa sulautuviksi ja joka kokonaisuutena tukisi oppimisprosessia mahdollisimman hyvin. Tässä kokeilussa kehittäjäopettajan panos oli merkittävä.

Moduuliajattelussa on olennaista yhteistyö eri opintojaksojen ja opettajien välillä, kytkeytyväthän opintojaksot toisiinsa muodostaessaan tietynlaisen kokonaisuuden eli moduulin (Huuki 2013, 112). Kokonaisuuden suunnittelu vaatii siis opetushenkilöstön yhteistyötä. Tämän yhteistyön mukanaan tuoman keskustelun myötä yksittäisenkin opintojakson opettaja tulee tietoiseksi siitä, mitä muilla samanaikaisesti toteutuvilla opintojaksoilla tapahtuu. Tämä helpottaa omien opintojaksojen sisältöalueiden kohdentamisessa ja tarvittaessa syventämisessä. Myös mahdollisiin opintojaksojen sisällöllisiin päällekkäisyyksiin voidaan reagoida.

Oppimisen näkökulmasta moduuliajattelun vahvuus on se, että opettaja voi ohjata oppijaa kohti laajempien kokonaisuuksien ymmärtämistä sekä yhdistelemään käsiteltyjä teemoja yli opintojaksorajojen. Opintojaksojen toteutustapoja voi suhteuttaa toisiinsa eri opintojaksojen välillä, jotta saadaan kokonaisuuden toteuttamistapoihin vaihtelua. Näin tekeminen on mielekkäämpää oppijan näkökulmasta. Myös opettajan osaamisen kehittyminen mahdollistuu yhteisöllisen oppimisen kautta, kun moduulin sisältöjä ja toteutustapoja suunnitellaan yhdessä. Moduulin yhteissuunnittelu on tärkeää.

Lisäksi otimme moduuliajatteluun mukaan myös opiskelijat. Opiskelijoiden kertoman mukaan oppimisesta tulee kokonaisvaltaisempaa, kun käsitellyt sisällöt linkittyvät toisiinsa, ja opettaja voi omilla toimillaan tukea tätä ajattelua. Moduuliajattelun myötä opiskelija hallitsee asian kokonaisvaltaisemmin verraten yksittäisten opintojaksojen antiin (Huuki 2013, 112). Lisäksi oppiminen on “ergonomisempaa”, kun toteutustavat eri opintojaksoilla ovat toisiinsa suhteutettuja sekä vaihtelevia.

Syyslukukauden päätteeksi järjestimme koko syyslukukauden opintoja kokoavan reflektiopäivän (ks. kuvio), joka oli työpaja-tyyppinen päätös moduulille. Tässä koko moduulin yhteisessä reflektiopäivässä käsiteltiin kuluneen lukukauden sisällöllisiä asioita kokonaisuutena, sekä syksyn tapahtumia koostettiin yhdessä. Myös reflektiopäivään valitut menetelmälliset toteutustavat tukivat sisältökokonaisuutta. Reflektiopäivässä käytimme erilaisia dialogimenetelmiä ja -harjoituksia. On eduksi, mikäli yhteinen reflektointi ja arviointi tapahtuu vuorovaikutuksessa opettajan kanssa. Tämä mahdollistaa tietoisuuden paitsi siitä mitä on opittu, niin myös ajatustenvaihdon osapuolten erilaisista kokemuksista ja sen myötä parempaan lopputulokseen pääsemisen oppimisen näkökulmasta. Kokemuksemme mukaan koko kauden prosessi oli oikein hyvä päättää yhteistoiminnalliseen synteesiin.

Kehittäjäopettajan näkökulmasta parasta hankkeessa työskentelyssä oli juurikin yhteistoiminnallisuus. Yhteisopettajuus on sosiaalialan koulutuksessa jo entuudestaan tuttu toimintatapa, mutta sosiaalialan koulutuksen uuden opetussuunnitelman suunnittelutyössä on hyödynnetty nyt myös moduuliajattelua, joka hankkeessa koetun mukaan tukee niin oppijan kuin opettajankin toimintaa. Kehittäjäopettajan mukaan tarttui tutkintokoulutuksen puolelle vietäväksi uudenlaista kokonaisvaltaista ja opiskelijalähtöisempää otetta oppimisen poluilla!

hankkeen kehittäjäopettaja, lehtori Kirsi Lindlöf

projektiasiantuntija Anne Airaksinen

projektipäällikkö Antti Raekorpi

Lähde: Huuki, J. 2013. Tuotantotekniikan maisterivaiheen kehittäminen. Teoksessa M. Lampinen (toim.) Opettajan muuttuvat roolit – yhdessä yhteisölliseen opetuksen kehittämiseen. Helsinki: Aalto-yliopisto, 108–122. https://aaltodoc.aalto.fi/bitstream/handle/123456789/12101/isbn9789526055152.pdf?sequence=1

Yksi Vakasosionomi-hankkeen kehittämiskohteista on työn arjessa tapahtuva oppiminen. Tähän kehittämiskohteeseen pääsemme kiinnittymään opinnollistamisen menetelmin. Opinnollistaminen tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden opiskelijoiden olemassa olevan osaamisen tunnistamiseen sekä osaamisen kehittämiseen ja syventämiseen (Airola, Sillanpää & Vuori 2017, 60). Opinnollistamisen avulla osaaminen tehdään näkyväksi, jolloin osaamisen tunnustaminen mahdollistuu. Oppiminen ja osaamistavoitteet liitetään vahvasti käytännön työhön, jolloin oppiminen siirtyy luokkahuoneesta työpaikalle. Jotta opinnollistamisen prosessi voisi onnistua ja toteutua tarkoituksenmukaisesti, tarvitaan huolella laadittu suunnitelma. Opiskelijan rooli suunnitelman laatimisessa on merkittävä, mutta lopullinen suunnitelma syntyy yhteistyössä keskustellen opiskelijan, opettajan ja työnantajan kanssa. (Ks. Karelia-ammattikorkeakoulu 2021.)

Alkaneen kevätlukukauden aikana pääsemme yhdessä Karelian Vakasosionomi-hankkeen opiskelijoiden kanssa pilotoimaan opinnollistamista Ammatillinen vuorovaikutus ja luovat menetelmät -opintojaksolla, josta opinnollistaminen koskee ammatillisen vuorovaikutuksen (2 op) osiota. Opiskelijat ovat jo ennen opintojakson aloitusta tutustuneet opintojakson kirjallisuuteen ja teoriaperustaan. Opintojakson aloitustapaamisessa kävimme läpi opinnollistamisen prosessin kulun, joka on pääpiirteissään esitetty alla olevassa kuviossa.

Prosessi lähtee liikkeelle suunnitelman laadinnasta. Opinnollistamisen prosessissa suunnitelma on keskeinen, kannatteleva osa. Voisi kuvailla, että suunnitelma on koko toiminnan kivijalka. Sen takia on tärkeää, että suunnitelma on huolella laadittu. Suunnitelmaa varten tarvitaan opintojakson osaamistavoitteet. Ammatillinen vuorovaikutus -osion tavoitteita ovat seuraavat:

• Opiskelija ymmärtää sekä käytännöllisellä että teoreettisella tasolla ammatillisen vuorovaikutusosaamisen merkityksen, tarkoituksen ja erityispiirteet sosiaalialan työssä
• Opiskelija osaa oman toimintansa pohjalta tunnistaa vuorovaikutuksen muotoja ja tasoja
• Opiskelija osaa kuvailla dialogisuuden teoreettisia lähtökohtia sekä tunnistaa dialogin merkityksen ja sen toimintaperiaatteita työssään

Opiskelija laatii suunnitelmansa tätä tarkoitusta varten laaditulle lomakkeelle, johon olimme lisänneet jo valmiiksi opintojakson osaamistavoitteet. Suunnitelmavaiheessa opiskelijan tehtävänä on konkretisoida nämä osaamistavoitteet konkreettisiksi työtehtäviksi ja arviointikohteiksi. Osaamistavoitteiden nimeämistä konkreettisiksi työtehtäviksi helpottaa meidän tapauksessamme se, että opiskelijoillamme on omat, tutut työpaikkansa ja työnkuvansa, joissa he toteuttavat opinnollistamisen prosessia.

Kun osaamistavoitteita konkretisoidaan arviointikohteiksi, kiinnitytään opintojakson teoriaperustaan: opiskelijan täytyy tietää, mikä on opintojakson teoreettinen tietoperusta ja mitä hänen täytyy sieltä hahmottaa ja osata, jotta voi saada opintojaksosta hyväksytyn arvosanan. Tästä syystä johtuen oli aikataulullisestikin tärkeätä, että opiskelijat olivat tutustuneet opintojakson teoriaperustaan jo ennen suunnitelman laatimisen aloittamista.

Suunnitelmavaiheessa opiskelija hankkii itselleen työpaikalta kollegiaalisen vertaispalautteen antajan. Vertaispalautteen antajan rooli on merkittävä, koska hänen myötään mahdollistuu vuoropuhelu ja ajatustenvaihto opiskelijan tekemistä havainnoista ja pohdinnoista. Vertaispalautteen antajan rooli ei ole niinkään oppimisen tai osaamisen arvioija, vaan enemmänkin keskustelukumppani, jonka kanssa opiskelija voi jakaa arjen havaintoja opintojakson osaamistavoitteiden suunnassa. Parhaimmassa tapauksessa opintojakson teoriasisältöjen anti yhdistyy käytännön kokemuksiin ja havaintoihin, ja keskusteluiden myötä vahvistunut yhteinen ymmärrys näistä asioista ankkuroituu työyhteisön osaamispääomaksi.  

Suunnitelma arvioidaan kolmikantakeskustelussa, johon osallistuvat opiskelija, vertaispalautteen antaja sekä opintojakson opettaja. Kun suunnitelma on yhteisen keskustelun myötä todettu hyväksytyksi, on aika toteuttaa suunnitelma. Opiskelija havainnoi, sanoittaa, kehittää, reflektoi ja dokumentoi omaa osaamistaan opintojakson osaamistavoitteiden sekä itse asettamiensa tavoitteiden suunnassa työpaikalla. Prosessin päätteeksi opiskelija osoittaa oppimisensa siten, että käytännön kokemukset työstä, opintojakson teoreettinen tietoperusta sekä oma reflektointi yhdistyvät. Käytännössä opitun osoittaminen tapahtuu opiskelijan valitsemalla tavalla (esim. kertoen, keskustellen, visuaalisesti esittäen) nk. ”purkupäivässä”, jotka toteutamme opiskelijoille pienryhmissä. Purkupäivän tavoitteena on mahdollistaa yhteisen keskustelun kautta kokemusten jakaminen ja niistä oppiminen, teoriaperustaa unohtamatta.

Vakasosionomi-hankkeen opiskelijoilla opinnollistamisen prosessi alkoi tammikuussa, ja se tulee päätökseensä maaliskuussa. Tällä hetkellä opiskelijat työstävät suunnitelmiaan. Seuraavaksi vuorossa ovat kolmikantakeskustelut. Kerromme opinnollistamisen prosessin etenemisestä täällä blogissa sitä mukaa, kun asia etenee.

projektiasiantuntija Anne Airaksinen

Lähteet:

Airola, R., Sillanpää, H. & Vuori, A. 2017. Lähihoitajasta sairaanhoitajaksi – Osaamisen syventäminen opinnollistamalla. Teoksessa K. Mäki, A. Moisio & P. Aura (toim.) Kolme kulmaa opinnollistamiseen – opas opinnollistamisen ratkaisuista, työkaluista ja vinkeistä. Verkkovirta-hanke. Helsinki: Haaga-Helia, 60–62. https://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/file/2020-11/hh_kolme_kulmaa_verkkoversio.pdf

Karelia-ammattikorkeakoulu. 2021. Työn opinnollistaminen – vaihtoehtoinen tapa kehittää osaamista. https://student.karelia.fi/fi/opinnot/Sivut/Ty%C3%B6n-opinnollistaminen.aspx

ATT, Luna, maksatushakemus, ohjausryhmä, Repo-seuranta, EURA jne. Hyppääminen opettajan työstä ensimmäistä kertaa hankkeeseen, ja projektipäälliköksi, on ollut mielenkiintoinen. Uudet järjestelmät, termit, yhteistyökumppanit ja ennen kaikkea uusi työnkuva on laittanut oman työarjen uusiksi. Olen toiminut Karelia AMK:lla sosionomikoulutuksessa nyt 4 vuotta, joista viimeisen vuoden lehtorina. Omalla vastuualueellani on ollut varhaiskasvatuksen opettaminen, mikä on antanut työlleni selkeän suunnan. Kun mahdollisuus hankkeeseen tuli, oli se askel kohti tuntematonta. Jopa hyppy.  

Aloittaessani hankemaailma oli minulle aivan uusi maailma. Hankkeen suunnittelu, ESR -hankehakemuksen tekeminen oli ensimmäinen haaste, mihin yhteistyössä koulutuspäällikkömme ja projektihenkilöstön kanssa tartuimme. Sain kiitettävästi ohjeistusta perusperiaatteista, mihin on syytä kiinnittää huomiota ja tätä kautta hankesuunnitelma saatiin pienellä viilauksella hyväksytyksi. Jo ensimmäisestä tapaamisesta rahoittajan kanssa minulle jäi fiilis, että kyllä meillä tässä on jotain mihin rakentaa. Ja näinhän se onkin! Olimme tarttuneet ajankohtaiseen muutokseen työelämässä, mikä antoi erittäin hyvät perustelut toteuttaa tämä hanke. Varhaiskasvatuslaki (540/2018) muuttaa varhaiskasvatuksen henkilöstösuhdetta. ”Päiväkodissa kasvatus-, opetus- ja hoitotehtävissä toimivasta 35 §:ssä tarkoitetusta henkilöstöstä vähintään kahdella kolmasosalla tulee olla varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin kelpoisuus, josta vähintään puolella varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuus. Muilla tulee olla vähintään varhaiskasvatuksen lastenhoitajan kelpoisuus.” Tämä tarkoittaa käytännössä varhaiskasvatuksen lastenhoitajien määrän vähentymistä. Hankkeen avulla Liperin kunnan osista varhaiskasvatuksen lastenhoitajista koulutetaan varhaiskasvatuksen sosionomeja. 

Kun hankehakemus oli hyväksytty, alkoi hankkeen seuraava vaihe eli opintojaksojen toteuttamisen suunnittelu. Kuten jo aiemmin kerroin, vastuullani on ollut varhaiskasvatuksen opettaminen, minkä vuoksi kokonaisuus sosionomi (AMK) koulutuksesta on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. Nyt siihen tuli muutos. Koenkin, että projektipäällikkyyden myötä, oma ymmärrykseni opintojaksojen sisällöistä on kasvanut huimasti. Olen tehnyt yhteistyötä opintojaksojen opettajien kanssa, käynyt läpi nykyisiä sisältöjä ja toteutuksia, sekä pohtinut yhdessä vaihtoehtoisia toteutustapoja. Nämä keskustelut ovat auttaneet minua ymmärtämään entistä paremmin opetussuunnitelmaamme ja tästä on tulevaisuuden kannalta iso hyöty omaan työhön. 

Nyt kun hanketta on toteutettu vajaa vuosi, olen erittäin tyytyväinen, että lähdin projektipäälliköksi. Opiskelijaryhmä on aktiivinen ja motivoitunut, yhteistyökumppani on innostunut yhteisestä kehittämisestä. Yhteistyö on sujunut valtavan hienosti niin meidän sosionomikoulutuksen opettajien, mutta myös muiden koulutusvastuiden opettajien kanssa. Iso kiitos hankkeen toteutumisesta meneekin opintojaksojen opettajille, ketkä ovat ottaneet hankkeen opiskelijaryhmän vastaan omille toteutuksilleen. Koenkin, että kokeiluille ja muutoksille on tilaus, kun on vain aikaa tehdä niitä. 

On kuitenkin muistettava, että tätä työtä ei tehdä yksin. Olen ollut erittäin kiitollinen, kun työyhteisöstämme on löytynyt innokkaita kehittäjäopettajia sekä loistava projektiasiantuntija. Yhteistyö on sujunut mallikkaasti, olemme ottautuneet hanketyöhön avoimin mielin, mikä on osaltaan tuonut lennokkaitakin ajatuksia opintojaksojen toteutuksiin. ”Keep it simple” ei ole aina meille se ratkaisu, vaan ajatellaan enemmän eri tavoin avautuvia mahdollisuuksia. 

Projektipäällikkö Antti Raekorpi 

Kun lähtee summaamaan kulunutta vuotta, voi vain todeta, että paljon on tapahtunut. Kun joku kysyy, mitä olette tehneet ja mitä olette opiskelleet, joudun turvautumaan opintosuoriteotteisiin ja tarkistamaan mitä kaikkea sitä onkaan vuoden aikana ehtinyt sinne kerryttää. Näin muisti palautuu pätkittäin. Paljon on tullut uutta ja itselle vierasta mutta myös iloksi voin todeta, että oman työkokemuksen sekä koulutuksen myötä monet asiat ovat olleet jo tuttuja. Tuttuihin ja ehkä turvallisiinkin aiheisiin oli mieluista palata ja huomata konkreettisesti kuinka elinikäinen oppiminen toimii. Lisäksi tutusta asiasta pystyy ammentamaan paljon uutta ja tekemään erilaisia havaintoja, ja mikä parasta, näitä asioita pääsee myös heti kokeilemaan käytännössä.

Työn ja opiskelun yhdistämisessä on paljon hyviä puolia. Omaa työtä ja kokemusta pääsee hyödyntämään kirjallisiin tehtäviin ja kursseilta opittua uutta asiaa pääsee testaamaan töissä käytäntöön heti tuoreeltaan. Keväällä 2021 aloitimme opinnot, ja silloin kurssit painottuivat vahvasti varhaiskasvatukseen. Innostus oli valtava, tietoa keräsi erilaisista lähteistä ja tehtävät tulivat mieleen myös työpaikalla. Käytännön tehtävien toteuttaminen oli helppoa. Syksyn opinnot veivät meidät irti tutusta ympäristöstä, kun ammatilliseen ajatteluun nostettiin sosionomin toimenkuvaa ja työtehtävää muualla kuin varhaiskasvatuksessa. Aiemmin työ ja opiskelu linkittyivät vahvasti toisiinsa, nyt ne vetivät toisiaan erilleen teoriatasolla, jonka myötä on tullut opeteltua myös työn ja opiskelun erillään pitäminen toisistaan. Opinnoista on saanut paljon konkreettista oppia työhön sekä työpaikalle, mikä on edesauttanut omaa ammatillista kasvua ja lisännyt motivaatiota opintoihin.

Tulevasta keväästä ajatukset risteilevät moneen suuntaan. Opinnot muuntautuvat taas paljon lähemmäs käytäntöä. Tulemme suorittamaan tehtäviä käytännössä ja tämä linkittyy vahvasti työelämään. Vaikka opintojen tuominen työelämään tuntuu helpottavalta, jännittää myös se, miten saamme eriytettyä työn ja opiskelun, kun molemmat linkittyvät vahvasti samaan paikkaan. Omalla kohdalla joudun keväällä työstämään taas uudenlaisia asioita ja haasteita opinnoissa. Koska opinnot liittyvät vahvasti työelämään ja koulutyöt tulee aikataulutettua vapaa-ajan ja töiden lomaan, nämä kolme pyörivät luonnollisesti alati mielessä. Tämän asian ääreen pysähtyminen ja asioiden irrottaminen toisistaan vaatii paljon ajatustyötä sekä tukea ja ymmärrystä niin työnantajalta kuin oppilaitokseltakin.

Henkilökohtaisesti haluan korostaa kalenterin käytön tärkeyttä opintojen etenemisen kannalta. Kun elämässä pyörii perhe, työ, ystävät sekä harrastukset, on tärkeä tehdä selkeästi tilaa koululle. Raportteja laatiessa on kirjoittamisen vimma ollut itselläni suuri ja kirjoittamisen sekä lapsiperheen arjen yhdistäminen ei ole helppo vaihtoehto. Muutaman ”äidin kouluhetki klo x-y” -kalenterimerkinnän jälkeen alkoi arki rullata kaikille mieluisalla tavalla. Kun teen kouluun liittyviä asioita, voin keskittyä yksin niihin ja vastaavasti kun olen perheeni kanssa, voin olla miettimättä kuinka yksi, jos toinenkin koulutehtävä on tekemättä ja kuinka pitäisi vielä tämä ja tuo hoitaa.

Yksi opintoja helpottava asia on avoin keskustelu. Muiden opiskelijoiden kanssa käytävät keskustelut ja yhteiset oppimistehtävät ovat osaltaan helpottaneet omaa oloa ja tuoneet varmuutta tehtävien tekemiseen. Jos jokin asia ei toimi, on voinut pyytää apua ja sitä on aina saanut. Myös koulun ja työpaikalla esimiesten puolelta on saanut vastauksia opintoihin liittyviin kysymyksiin ja itse olen saanut eri tahoilta tukea sekä neuvoja yksilöllisesti, jos olen niitä tarvinnut. Uskon, että hankkeen kautta opiskelu on joustavampaa ja käytännönläheisempää, mikä toimii ainakin omalla kohdallani voimavarana.

Sosionomiopiskelija Elli Mononen, KASK21

Syyslukukauden kääntyessä loppupuolelle vietimme varhaiskasvatuksen sosionomeiksi opiskelevan KASK21-ryhmän kanssa ammatillisen kasvun reflektiopäivää. Reflektiopäivän tarkoituksena oli palata syventämään opintojen aikana esille nousseita mielenkiintoisia teemoja sekä päästä kokeilemaan dialogista toimintaotetta erilaisten käytännön harjoitteiden kautta. 

Oppimista voi olla hankala havaita, jos oppimisen äärelle ei pysähdy. Oppija luo ja yhdistää uutta tietoa aiemmin oppimaansa, ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa omaa oppimista on mahdollisuus vielä syventää. Ammatillisen kasvun tavoitteena onkin havaita oma oppiminen ja sanoittaa sitä. Tämän prosessin myötä oma oppiminen jäsentyy ja sitä pystytään hyödyntämään tulevaisuudessa omassa ammatissa. Tämän vuoksi reflektiopäivän järjestäminen on perusteltua ja toimii omana oppimiskokemuksenaan. 

Dialoginen toimintaote -harjoituksia

Opiskelijat pääsivät testaamaan pienryhmissä dialogista toimintaotetta kolmen erilaisen käytännön harjoituksen kautta. Opiskelijat muodostivat kolme pienryhmää, joista kukin ryhmä tutustui yhteen dialogisen toimintaotteen menetelmään. Sen jälkeen pienryhmät ohjasivat harjoitukset toisilleen. 

Ensimmäisenä harjoituksena oli menetelmä nimeltä ”keskusteluliput”, jossa tavoitteena oli havainnoida vastavuoroisuutta keskustelussa ja yhteisessä tiedonluomisessa. Keskustelusta luotiin keskustelulippujen avulla symmetrinen (Aarnio 2012): jokainen osallistuja sai käteensä viisi keskustelulippua, joista yksi lippu oikeutti osallistumaan keskusteluun kahden virkkeen verran. Keskustelun aiheeksi valittiin ”varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuva”, joka varsin toimivana ja ajatuksia herättävänä aihevalintana sai aikaan runsaasti erittäin hyvää keskustelua: minkälaisia odotuksia opiskelijoilla työnkuvaa kohtaan on? Mitä uutta varhaiskasvatuksen sosionomi voi tuoda työyhteisöön ja varhaiskasvatukseen? 

Toisena harjoituksena oli menetelmä nimeltä ”sanatarkka kuuntelu”, joka tehtiin pareittain. Pareista toinen lausui kaksi virkettä, jotka toinen sitten toisti sanatarkasti. Tavoitteena oli pysähtyä kuuntelemaan ja vastaanottamaan tietoa sellaisena kuin se tulee, ilman että omat ennakko-oletukset ohjaavat kuuntelua. (Aarnio 2012.) Välillä vaihdettiin vuoroja. Aiheena oli ”henkilökohtaisten arvojen merkitys työssä”. Syksyn opintojen yhtenä teemana olivat arvot, normit, moraali ja etiikka, joten aihealue sai yhä aikaan keskustelua. Harjoituksen jälkeen kävimme yhteistä keskustelua harjoituksen herättämistä ajatuksista. Totesimme yhteisesti, että sanatarkka kuunteleminen vaatii keskittymistä. Kuullun asian ääneen toistaminen auttoi sisäistämään asian ja keskittymään hetkeen.  

Kolmantena harjoituksena oli menetelmä ”olettamusten vankina”, jonka tavoitteena oli oppia huomaamaan ja tiedostamaan omia ennakko-oletuksia asioista (Aarnio 2012). Lämmittelytehtävänä oli sana-assosiaatio, joka osoitti sen, miten erilaiset mielikuvat ohjaavat ajatteluamme. Lämmittelytehtävän jälkeen kerrottiin yhteisesti lauseen alkuja, joita jokainen sai jatkaa haluamallaan tavalla kirjoittamalla lauseet kokonaisuudessaan paperille. Tämän jälkeen kukin sai lukea omat lauseensa ääneen pienryhmissä. Pienryhmän jäsenet kuuntelivat ilman, että kommentoivat tai muulla tavoin puuttuivat esitettyihin asioihin. Harjoituksen jälkeen pohdimme vielä yhteisesti sitä, minkälaisia ajatuksia harjoitus herätti ja mistä ennakko-olettamukset oikein syntyvät.  

Reflektiopäivän antia

Ammatillisen kasvun reflektiopäivän antina voidaan todeta, että vakasosionomi-opiskelijamme ovat ottaneet sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen varhaiskasvatuksen sosionomin kompetensseihin peilaten tuntuvia askelia erityisesti sosiaalialan eettisen osaamisen ja asiakastyön osaamisen saralla (ks. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n organisoima työryhmä 2019). Opiskelijoiden esiin tuoman oppimisen myötä esimerkiksi toimiminen varhaiskasvatuksen ammattieettisten periaatteiden mukaisesti sekä ammattieettisten vastuiden tiedostaminen on syventynyt. 

Tähänastisissa teoriaopinnoissa olemme käsitelleet dialogisuutta ja dialogista kohtaamista ihmisten välisen vuorovaikutuksen perustana: sen lähtökohtina ovat mm. läsnäolo, luottamus, keskinäinen kunnioitus ja hyväksyntä (Nivala & Ryynänen 2019, 190–191). Reflektiopäivässä dialogisten menetelmien avulla voitiin käsitellä ja “peilata” omaa oppimista, jonka lisäksi saimme näkökulmia dialogiseen toimintaotteeseen käytännön kokeilujen myötä. Reflektiopäivä mahdollisti paitsi uutta tietoa ja kokemuksia, myös aiemmin opitun koontia sekä kiinnostaviin aiheisiin syventymistä yhteisen keskustelun kautta.

projektiasiantuntija Anne Airaksinen 

hankkeen kehittäjäopettaja, lehtori Kirsi Lindlöf 

projektipäällikkö Antti Raekorpi 

Lähteet: 

Aarnio, H. 2012. Dialoginen toimintaote. Hämeen ammattikorkeakoulu. http://www3.hamk.fi/dialogi/diale/menetelmat/main_c.htm  

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n organisoima työryhmä. 2019. Sosionomi (AMK) varhaiskasvatuksessa – varhaiskasvatuksen sosionomin ammatillinen osaaminen. https://docplayer.fi/151626002-Sosionomin-amk-kompetenssit-ja-ammatillinen-ydinosaaminen-varhaiskasvatuksessa-osallisuutta-hyvinvointia-huolenpitoa.html 

Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka – kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus. 

Mitä vastaisit kysymykseen: mitä sinä osaat? Varsin moni saattaisi lähteä etsimään vastauksia omasta ammatillisesta osaamisestaan. Vakasosionomi-hankeessa työskentelemme aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen teemojen parissa. Ennen kuin osaamista lähdetään tunnistamaan, on syytä määritellä, mitä osaamisella oikeastaan tarkoitetaan.

Yksilön osaaminen karttuu laajasti eri yhteyksissä: formaalin, nonformaalin ja informaalin oppimisen kautta. Formaali oppiminen on tavoitteellista ja usein oppilaitoksessa tapahtuvaa. Opiskelija saa tavallisesti osaamisestaan todistuksen. (Pusa 2017.) Nonformaali oppiminen on niin ikään järjestelmällistä ja ohjattua, mutta oppiminen tapahtuu koulutusjärjestelmän ulkopuolella (Cedefop 2014). Informaali oppiminen on erilaisissa arjen konteksteissa osin huomaamattakin tapahtuvaa oppimista (Pusa 2017).

Kuten oheinen kuvio havainnollistaa, yksilön osaamisen kokonaisuus karttuu formaalin, nonformaalin ja informaalin oppimisen keskiössä. Osaamista kertyy siis kaikkialla (Karelia-ammattikorkeakoulu 2021), ja sitä voidaan hankkia monin eri tavoin. Osaaminen on tietoja, taitoja, kokemuksia, verkostoja, kontakteja, asenteita sekä henkilökohtaisia ominaisuuksia (Karelia-ammattikorkeakoulu 2021; Otala 2008). Osaaminen on eri tilanteissa tarkoituksenmukaisella tavalla sovellettavaa tietoa ja taitoa (Virtainlahti 2009, 23). Kun jokin asia hallitaan, osataan toimia tietyllä tavalla. Silloin myös tiedostetaan mitä, miksi tai miten tämä asia on. (Karelia-ammattikorkeakoulu 2021.) Osaamisen käsitteeseen sisältyvät myös kompetenssit, jotka ilmenevät aina suhteessa johonkin toimintaan; usein kompetenssit liitetään ammattiosaamiseen (Kallberg 2009, 18).

Osaamisella tarkoitetaan siis kaikkia yksilön omaamia tietoja, taitoja ja kompetensseja, jotka on hankittu eri tavoin: formaalisti, nonformaalisti tai informaalisti. Osaaminen voi olla näkökulmaltaan työelämässä vaadittavaa osaamista tai koulutusjärjestelmän sisällä vaadittavaa.

Osaamisen tunnistamisella tarkoitetaan osaamisten ja vahvuuksien tunnistamista siten, että eri tavoin hankittu osaaminen hahmotetaan, kartoitetaan ja nostetaan esille (ks. Saloheimo 2008). Osaamisen tunnistaminen voi tapahtua myös sosiaalisen tunnustamisen antamisena, myönteisen tunnistamisen hengessä 194–195 (ks. Nivala & Ryynänen 2019). Käsitteenä osaamisen tunnistaminen kulkee usein rinnan osaamisen tunnustamisen kanssa.

Osaamisen tunnustaminen tarkoittaa osaamisen virallistamista siten, että esimerkiksi oppilaitoksessa osaaminen tunnustetaan suhteessa tutkinnon osaamisvaatimuksiin. Esimerkkinä tästä AHOT (aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustaminen). Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ovat vahvasti liitoksissa jatkuvaan oppimiseen (Andersson, Fejes & Sandberg 2013, 406).

Oman osaamisen tunnistamisen tarve voi korostua erityisesti työelämän siirtymissä, jolloin oman osaamisen tunnistamisella on merkitystä paitsi oman osaamisen kehittämisen, niin myös omien voimavarojen uudistamisen näkökulmasta. Oman osaamisen tunnistamisella on myönteisiä vaikutuksia yksilön näkökulmasta (ks. Airaksinen & Aittamaa 2019; Pusa 2015): oman osaamisen tiedostaminen ja tunnistaminen vaikuttaa käsitykseen itsestä, omasta osaamisesta ja kyvykkyydestä. Vaikutus on parhaassa tapauksessa voimaannuttava, yksilön minäkäsitystä vahvistava ja motivoiva. (Airaksinen & Aittamaa 2019.)

Laaja-alainen näkökulma osaamiseen on tärkeä: esimerkiksi koulutuksen ulkopuolella hankittu osaaminen voi vahvistaa itseluottamusta siten, että yksilö rohkaistuu lisäkouluttautumaan tai hyödyntämään osaamistaan laajemminkin työelämässä (Smith & Clayton 2009, 3). Omaa alati kehittyvää ja muotoutuvaa osaamiskokonaisuuttaan olisikin hyvä pysähtyä aika ajoin tarkastelemaan. Oman osaamisen tunnistamiseksi on käytettävissä erilaisia menetelmiä ja työkaluja (ks. Karelia-ammattikorkeakoulu 2021).

projektiasiantuntija Anne Airaksinen

Lähteet:

Airaksinen, A. & Aittamaa, A. 2019. ”Tuntuu ihan vahvalta” – Itä-Suomen yliopiston Opinsauna-hankkeen oman osaamisen tunnistamisen työkalujen käytön vaikutukset. Itä-Suomen yliopisto. Filosofinen tiedekunta. Aikuiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma. https://erepo.uef.fi/handle/123456789/21970

Andersson, P., Fejes, A. & Sandberg, F. 2013. Introducing research on recognition of prior learning. International Journal of Lifelong Education 32 (4), 405–411.

Cedefop. 2014. Terminology of European education and training policy. A selection of 130 key terms. European Centre for the development of vocational training. Luxembourg: Office for Official Publications of the European Communities. https://www.cedefop.europa.eu/files/4117_en.pdf

Kallberg, K. 2009. Aiemman osaamisen tunnustamisen lähtökohtia ammattikorkeakoulussa. Teoksessa P. Haltia & R. Jaakkola (toim.) Osaaminen esiin: näkökulmia tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Helsinki: Haaga-Helia. Puheenvuoroja 5/2009, 14–36.

Karelia-ammattikorkeakoulu. 2021. Osaaminen ja sen tunnistaminen. https://karelia.fi/oman-osaamisen-tunnistaminen/

Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka – kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus.

Otala, L. 2008. Osaamispääoman johtamisesta kilpailuetu. Porvoo: WSOY.

Pusa, M-L. 2017. Mitä on osaaminen? Sivustolla tekoihin.fi: tukea, tietoa ja materiaaleja maahanmuuttajien ammatilliseen koulutukseen. https://www.tekoihin.fi/mita-on-osaaminen/

Pusa, M-L. 2015. Maahanmuuttajien osaaminen käyttöön – tunnistamisen lähtökohtia ja hyviä käytäntöjä. Teoksessa R. Metsänen, P. Pynnönen & K. Kähkönen (toim.) Esteettä eteenpäin -maahanmuuttajien arviointi haku- ja valintavaiheessa. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu, 23–29.

Saloheimo, L. 2008. Opitun tunnistaminen ja tunnustaminen vapaassa sivistystyössä. Teoksessa A. Toom, J. Onnismaa & A. Kajanto (toim.) Hiljainen tieto – tietämistä, toimimista, taitavuutta. Helsinki: Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen tutkimusseura, 333–352.

Smith, L. & Clayton, B. 2009. Recognising non-formal and informal learning: Participant insights and perspectives. A National Vocational Education and Training Research and Evaluation Program Report. National Centre for Vocational Education Research (NCVER). Virtainlahti, S. 2009. Hiljaisen tietämyksen johtaminen. Helsinki: Talentum

Vakasosionomi-hankkeen syksy on edennyt työntäyteisesti ja suunnitelmien mukaisesti: opiskelijat ovat ansiokkaasti jatkaneet opinnoissaan etenemistä, ja hankkeen kehittämistyössä tapahtuu nyt paljon. Yksi kehittämiskohteistamme on työn arjessa tapahtuva oppiminen, joka on liitoksissa myös aiemmin opitun tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Hankkeen opiskelijat, Liperin kunnan varhaiskasvatuksen työntekijät, suorittavat sosionomiopintojaan työn ohessa. Työelämäläheiselle toteutustavalle on näin ollen myös käytännön tarve. Olemme lähteneet vastaamaan tähän kehittämistarpeeseen opinnollistamisen keinoin.

Mitä opinnollistaminen tarkoittaa?

Opinnollistaminen on opintojen aikana tapahtuva vaihtoehtoinen oppimismenetelmä ja yksi tapa kehittää osaamista. Tavoitteena on syventää ja laajentaa jo olemassa olevaa osaamista sekä oppia uutta. (Airola, Sillanpää & Vuori 2017, 60.) Lähtöajatuksena on kouluoppimisen liittäminen käytännön työhön ja työpaikalle siten, että opiskelijalla on mahdollisuus kehittyä osaamisessaan monipuolisesti ja käytännönläheisesti. Oman työn näkökulma on oppimisessa vahvasti läsnä, joka tekee oppimisesta työelämälähtöistä. Opinnollistamisen työelämäläheisyys avaa mahdollisuuksia myös työssä opitun tunnistamiseen ja tunnustamiseen, kun osaaminen saatetaan näkyvään ja tarkasteltavaan muotoon. (Karelia-ammattikorkeakoulu 2021.)

Opinnollistaminen vaatii perustakseen huolellisesti tehdyn suunnitelman siitä, miten omaa osaamista lähdetään kehittämään suhteessa opintojakson osaamistavoitteisiin. Osaamiselle tulee asettaa tavoitteet siten, että ne ovat nimettävissä ja konkretisoitavissa työtehtäviksi, joita käytännön työssä tehdään. Tavoitteisiin tulee liittää myös tavoiteltava teoreettinen osaaminen siten, että teoreettinen tieto ja käytännön osaaminen kulkevat käsi kädessä. Tavoitteiden asettamista helpottaa se, että opintojakson tavoitteet on kerrottu mahdollisimman selkeästi. Kun opiskelija määrittelee työssä tarvittavaa osaamista ja kuvailee tehtävää käytännön työtä, hän samalla tunnistaa omaa osaamistaan sekä kehittämiskohteitaan (ks. Karelia-ammattikorkeakoulu 2021).

Opinnollistaminen prosessina

Pääpiirteissään opinnollistamisen prosessi etenee siten, että opiskelija kehittää osaamistaan asetettujen tavoitteiden suunnassa, dokumentoi ja reflektoi omaa oppimisprosessiaan, ja lopuksi osoittaa oman oppimisensa. Osaamisen osoittamisessa tulee yhdistyä käytännön työstä kertynyt kokemus, teoreettinen tietoperusta sekä oman osaamisen reflektointi (Karelia-ammattikorkeakoulu 2021). Reflektoinnin ohella oman osaamisen visualisointi ja sanoittaminen nähdään prosessissa merkityksellisinä. Dokumentointi on tärkeässä osassa, koska se auttaa opiskelijaa syventämään omaa osaamistaan (Kotimäki 2017, 65).

Opiskelija arvioi omaa osaamistaan koko prosessin ajan. Opiskelijan itsearvioinnin lisäksi osoitettua osaamista arvioidaan opintojakson opettajan, vertaisarvioijan/-arvioijien sekä työelämän edustajan toimesta. Hankkeessamme pilotoidaan opinnollistamista tammikuusta 2022 alkaen Karelia amk:n sekä Liperin varhaiskasvatuksen yhteistyönä. Korkeakoululta ja työpaikalta vaaditaan kyvykkyyttä luoda opinnollistamiseen vaadittava teorian ja käytännön integraatio. Opiskelijan, korkeakoulun sekä työnantajan tarpeet on sovitettava yhteen. Kun tämä toteutuu, on mahdollista saavuttaa kaikkia osapuolia hyödyttävä win-win-win -tilanne. (Moisio & Mäki 2017, 35.)

projektiasiantuntija Anne Airaksinen

Lähteet:

Airola, R., Sillanpää, H. & Vuori, A. 2017. Lähihoitajasta sairaanhoitajaksi – Osaamisen syventäminen opinnollistamalla. Teoksessa K. Mäki, A. Moisio & P. Aura (toim.) Kolme kulmaa opinnollistamiseen – opas opinnollistamisen ratkaisuista, työkaluista ja vinkeistä. Verkkovirta-hanke. Helsinki: Haaga-Helia, 60–62. https://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/file/2020-11/hh_kolme_kulmaa_verkkoversio.pdf

Karelia-ammattikorkeakoulu. 2021. Työn opinnollistaminen – vaihtoehtoinen tapa kehittää osaamista. https://student.karelia.fi/fi/opinnot/Sivut/Ty%C3%B6n-opinnollistaminen.aspx

Kotimäki, E. 2017. Vertaisarviointi työn opinnollistamisen tukena – Case OAMK. Teoksessa K. Mäki, A. Moisio & P. Aura (toim.) Kolme kulmaa opinnollistamiseen – opas opinnollistamisen ratkaisuista, työkaluista ja vinkeistä. Verkkovirta-hanke. Helsinki: Haaga-Helia, 63–66. https://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/file/2020-11/hh_kolme_kulmaa_verkkoversio.pdf

Moisio, A. & Mäki, K. 2017. Opiskeleva asiantuntija vai asiantuntijatyötä tekevä opiskelija? – Työn opinnollistaminen osaamisen johtamisen tukena. Teoksessa K. Mäki, A. Moisio & P. Aura (toim.) Kolme kulmaa opinnollistamiseen – opas opinnollistamisen ratkaisuista, työkaluista ja vinkeistä. Verkkovirta-hanke. Helsinki: Haaga-Helia, 33–35. https://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/file/2020-11/hh_kolme_kulmaa_verkkoversio.pdf

Vakasosionomi-hankkeen yhtenä tavoitteena on luoda ja kehittää malleja joustaviin toteutustapoihin sekä aikaisemmin opitun tunnistamiseen ja tunnustamiseen siten, että kiinnitämme erityistä huomiota työn arjessa tapahtuvaan oppimiseen. Tämän tavoitteen pohjalta me hankkeen työntekijät lähdimme hankkimaan kehittämistyötämme varten työkaluja oppimismuotoilu-koulutuksesta.

Osallistuimme keväällä 2021 Karelian henkilöstölle suunnattuun pedagogiseen koulutukseen, jonka aiheena oli oppimismuotoilu. Kyseessä oli Karelian Tulevaisuuden työ -hankkeen toteuttama työpajatyyppinen kokonaisuus, jonka kouluttajina toimivat Vilma Mutka (Mukamas Learning Design) sekä Camilla Havanka (Muutosvalmius). Koulutuksessa oli mukana Karelian opettajia, hankehenkilöstöä sekä tuki- ja tietopalveluiden henkilöstöä. Koulutuskokonaisuus koostui aloituswebinaarista, työpajoista sekä työpajojen välillä tapahtuvasta pienryhmätyöskentelystä. Koulutuksen tarkoituksena oli tarjota valmiudet oppimismuotoilun keskeisiin ajattelumalleihin ja käytännön menetelmiin.

Mitä oppimismuotoilu on?

Oppimismuotoilua kuvataan ketteräksi, oppijalähtöiseksi kehittämiseksi. Oppimismuotoiluun liittyy perusajatus siitä, että oppimista tapahtuu koko ajan ja kaikkialla. Muotoiluajattelu on peräisin palvelumuotoilusta; oppimismuotoilua voidaankin kuvata palvelutehtäväksi. Muotoilun avulla voidaan oppimiskokemus rakentaa mielekkäämmäksi riippumatta siitä, mikä oppimisympäristö on. Koska maailma ja sen mukana myös organisaatiot ovat jatkuvassa muutoksessa, oppimismuotoilun avulla voidaan pyrkiä vastaamaan näihin muuttuviin kehittämistarpeisiin. Sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys vaikuttaa vankasti: tiedon rakentaminen ja sen muotoutuminen sosiaalisissa konteksteissa, vuorovaikutuksessa muiden kanssa. (Mutka 2019, 8.)

Oppimismuotoilu on oppijalähtöistä kehittämistyötä, joka etenee sykleittäin. Muotoilu käynnistyy tarpeen havaitsemisesta. Valmista ei oleteta tulevan heti ensimmäisellä kierroksella, vaan muotoilija käy ympäristönsä kanssa jatkuvaa vuoropuhelua siitä, mitkä olisivat kussakin tilanteessa ne parhaiten tarkoitustaan palvelevat ratkaisut. Testaaminen ja kehittäminen tapahtuu yhdessä loppukäyttäjien kanssa. Tärkeintä on siis lähteä liikkeelle ja aloittaa! Prosessiin kuuluvat myös mm. kohtaamiset, reflektointi ja yhteisen ymmärryksen luominen. Olennaisessa osassa on dialogisuus ja yhteinen tekeminen: osapuolten on uskallettava asettua dialogiin keskenään. Oppimismuotoilija on prosessissa itsekin ”tutkimusmatkalla”. Tarvitaan uskallusta kokeilla, löytää yhdessä tilanteeseen sopivimmat ratkaisut. Lisäksi on tärkeää ymmärtää yksilöllisiä oppimisvalmiuksia, koska onhan meistä jokainen aivan omanlaisensa oppija. Prosessin päättyessä voidaan havaita, että alkuperäinen tarve on muuttunut, ja olemme ehkä havainneet kokonaan uudenlaisen tarpeen. Jälleen tilanteisiin ja muutoksiin reagoidaan tarkastelemalla tilannetta muotoilun näkökulmasta. Tilanteisiin ja muutoksiin reagoidaan tarkastelemalla tilannetta jatkuvasti muotoilun näkökulmasta, ”oppimismuotoilijan silmälasit” päässä. Tapahtuuhan oppimistakin koko ajan ja kaikkialla – samaan tapaan myös oppimismuotoilu kulkee mukana jatkuvana syklillä. Täytyy osata elää hetkessä ja tunnistaa oppijoiden tarpeita kyseisellä hetkellä – myös niitä muuttuviakin. (Mutka 2019, 9, 20-21.)

Oppimismuotoilua vakasosionomi-hankkeessa

Koulutuksen jälkeen koemme, että oppimismuotoilun oppien avulla meidän on mahdollista laajentaa omaa kehittämisnäkökulmaamme. Oppimismuotoilun työkalut toimivat apunamme vaikuttavan ja merkityksellisen oppimisen rakentamisessa. Hankkeessa käymme jatkuvaa vuoropuhelua opiskelijoiden, kuntakumppanimme Liperin, sekä muiden tahojen kanssa. Vuoropuhelu on erittäin tärkeää, koska kehitämme varhaiskasvatuksen koulutukseen työelämälähtöisiä jatkuvan oppimisen ratkaisuja. Hankkeessamme toteutetaan oppijalähtöistä kehittämistyötä, jonka pohjalta pilotoidut, testatut toteutusmallit tulevat myöhemmin olemaan hyödynnettävissä myös muissa konteksteissa, kuten Karelia-ammattikorkeakoulun sosiaalialan monimuotototeutuksessa.

projektiasiantuntija Anne Airaksinen

projektipäällikkö Antti Raekorpi

Lähde: Mutka, V. 2019. Oppimismuotoilijan työkirja 3.0.

Syksyllä 2020 aloimme kartoittamaan yhteistyössä Liperin kunnan varhaiskasvatuksen kanssa innokkaita ja motivoituneita työntekijöitä osallistumaan yhteishankkeeseen Karelia-ammattikorkeakoulun kanssa. Hankkeen avulla mahdollistettaisiin opiskelu varhaiskasvatuksen sosionomiksi työn ohessa. Työntekijöiden kanssa päästiinkin vaihtamaan ajatuksia etäyhteyksin koulutuksen tuomista mahdollisuuksista ja koulutuksen toteutumisesta. Kun hankehakemus hyväksyttiin keväällä 2021, oli ilo ylimmillään niin meillä Karelialla, mutta myös Liperin kunnan varhaiskasvatuksessa. Vihdoin päästäisiin kiinni itse opiskeluun!

Elokuussa vietimme Vakasosionomi-hankkeen opiskelijoiden kanssa ensimmäistä lähitapaamispäivää Tikkarinne-kampuksella. Opiskeltu on toki jo aiemminkin: Liperin varhaiskasvatuksen lastenhoitajat aloittivat opintonsa varhaiskasvatuksen sosionomeiksi jo maaliskuussa 2021, mutta tuolloin kevätlukukauden aikana opiskelu toteutui täysin etäyhteyksin. Nyt oli siis ensimmäinen kerta, kun opettajat ja opiskelijat pääsivät tapaamaan toisiansa kasvokkain muutoin, kuin etäyhteyksien välityksellä.

Hankkeen tavoitteena on kehittää Karelia-ammattikorkeakoulun sosiaalialan monimuotototeutusta nykyistä joustavammaksi. Pilotoimme koulutuksen työelämälähtöistä toteutusmallia, jossa kehitetään työn arjessa tapahtuvaa oppimista. Käytännössä ohjattu opiskelu tapahtuu vuorotellen niin etä- kuin lähitoteutuksina, jonka lisäksi oppimista tapahtuu varhaiskasvatustyön arjessa mm. reflektoimalla ja prosessoimalla opittuja asioita käytännössä.  

Yhtenä tavoitteena on luoda uudenlaisia malleja aikaisemmin opitun tunnistamiseen sekä tapoihin, joilla osoitetaan opintosuunnitelmaan liittyvä osaaminen. Tapaamispäivänä pidimme tähän tavoitteeseen liittyvän ideariihen ja kartoitimme opiskelijoiden ajatuksia ja ideoita siitä, minkälaisin menetelmin he mielestään voisivat osoittaa omaa osaamistaan. Saimme kokoon runsaasti ideoita, joita pääsemme yhdessä jatkokehittelemään ja testaamaan Vakasosionomi- hankkeessa. Näistä, ja monista muista hankkeen tapahtumista, tulemme jatkossa tiedottamaan hankkeen verkkosivuilla ja tässä blogissa.

Minkälaisin tunnelmin opiskelijat sitten olivat kampuksella tuona ensimmäisenä lähitapaamispäivänä? Katso syyslukukauden aloitustunnelmia alta:

”Parasta, kun kesän jälkeen jatkuu taas opinnot niin, että päästään porukalla opiskelemaan, eikä ole vain itsenäistä opiskelua.”

”Toisten opiskelijoiden näkeminen oli tärkeää. Koulun aloitus muuttui konkreettiseksi kun pääsi näkemään koulun ja tilat!”

”Oli mukavaa ja myös jännittävää päästä lähiopetukseen, nähdä muita opiskelijoita ja opettajia. Tuntui, että opiskelu konkretisoitui kun pääsi oikeasti ”koulunpenkille”.”

Opiskelijaryhmästä välittyi erittäin motivoitunut asenne opiskelua kohtaan. Nyt pääsemme laajentamaan näkökulmia sosiaalialan laajaan kokonaisuuteen! Jos opiskelijat olivat jännittyneitä ja innostuneita, niin sama pätee myös meihin opettajiin: tätä syksyn ensimmäistä lähitapaamista olimme suunnitelleet ja pohtineet innokkaina tietäen, että vihdoin paluu kampukselle toteutuu. Tästä on hyvä jatkaa yhteistä polkua kohti varhaiskasvatuksen sosionomiutta!

projektipäällikkö Antti Raekorpi

projektiasiantuntija Anne Airaksinen

Blogissa kerromme hankkeen ajankohtaisista tapahtumista ja kuulumisista.