Categories
Yleinen

Opiskelijan puheenvuoro: opiskelua Vakasosionomi-hankkeessa

Kun lähtee summaamaan kulunutta vuotta, voi vain todeta, että paljon on tapahtunut. Kun joku kysyy, mitä olette tehneet ja mitä olette opiskelleet, joudun turvautumaan opintosuoriteotteisiin ja tarkistamaan mitä kaikkea sitä onkaan vuoden aikana ehtinyt sinne kerryttää. Näin muisti palautuu pätkittäin. Paljon on tullut uutta ja itselle vierasta mutta myös iloksi voin todeta, että oman työkokemuksen sekä koulutuksen myötä monet asiat ovat olleet jo tuttuja. Tuttuihin ja ehkä turvallisiinkin aiheisiin oli mieluista palata ja huomata konkreettisesti kuinka elinikäinen oppiminen toimii. Lisäksi tutusta asiasta pystyy ammentamaan paljon uutta ja tekemään erilaisia havaintoja, ja mikä parasta, näitä asioita pääsee myös heti kokeilemaan käytännössä.

Työn ja opiskelun yhdistämisessä on paljon hyviä puolia. Omaa työtä ja kokemusta pääsee hyödyntämään kirjallisiin tehtäviin ja kursseilta opittua uutta asiaa pääsee testaamaan töissä käytäntöön heti tuoreeltaan. Keväällä 2021 aloitimme opinnot, ja silloin kurssit painottuivat vahvasti varhaiskasvatukseen. Innostus oli valtava, tietoa keräsi erilaisista lähteistä ja tehtävät tulivat mieleen myös työpaikalla. Käytännön tehtävien toteuttaminen oli helppoa. Syksyn opinnot veivät meidät irti tutusta ympäristöstä, kun ammatilliseen ajatteluun nostettiin sosionomin toimenkuvaa ja työtehtävää muualla kuin varhaiskasvatuksessa. Aiemmin työ ja opiskelu linkittyivät vahvasti toisiinsa, nyt ne vetivät toisiaan erilleen teoriatasolla, jonka myötä on tullut opeteltua myös työn ja opiskelun erillään pitäminen toisistaan. Opinnoista on saanut paljon konkreettista oppia työhön sekä työpaikalle, mikä on edesauttanut omaa ammatillista kasvua ja lisännyt motivaatiota opintoihin.

Tulevasta keväästä ajatukset risteilevät moneen suuntaan. Opinnot muuntautuvat taas paljon lähemmäs käytäntöä. Tulemme suorittamaan tehtäviä käytännössä ja tämä linkittyy vahvasti työelämään. Vaikka opintojen tuominen työelämään tuntuu helpottavalta, jännittää myös se, miten saamme eriytettyä työn ja opiskelun, kun molemmat linkittyvät vahvasti samaan paikkaan. Omalla kohdalla joudun keväällä työstämään taas uudenlaisia asioita ja haasteita opinnoissa. Koska opinnot liittyvät vahvasti työelämään ja koulutyöt tulee aikataulutettua vapaa-ajan ja töiden lomaan, nämä kolme pyörivät luonnollisesti alati mielessä. Tämän asian ääreen pysähtyminen ja asioiden irrottaminen toisistaan vaatii paljon ajatustyötä sekä tukea ja ymmärrystä niin työnantajalta kuin oppilaitokseltakin.

Henkilökohtaisesti haluan korostaa kalenterin käytön tärkeyttä opintojen etenemisen kannalta. Kun elämässä pyörii perhe, työ, ystävät sekä harrastukset, on tärkeä tehdä selkeästi tilaa koululle. Raportteja laatiessa on kirjoittamisen vimma ollut itselläni suuri ja kirjoittamisen sekä lapsiperheen arjen yhdistäminen ei ole helppo vaihtoehto. Muutaman ”äidin kouluhetki klo x-y” -kalenterimerkinnän jälkeen alkoi arki rullata kaikille mieluisalla tavalla. Kun teen kouluun liittyviä asioita, voin keskittyä yksin niihin ja vastaavasti kun olen perheeni kanssa, voin olla miettimättä kuinka yksi, jos toinenkin koulutehtävä on tekemättä ja kuinka pitäisi vielä tämä ja tuo hoitaa.

Yksi opintoja helpottava asia on avoin keskustelu. Muiden opiskelijoiden kanssa käytävät keskustelut ja yhteiset oppimistehtävät ovat osaltaan helpottaneet omaa oloa ja tuoneet varmuutta tehtävien tekemiseen. Jos jokin asia ei toimi, on voinut pyytää apua ja sitä on aina saanut. Myös koulun ja työpaikalla esimiesten puolelta on saanut vastauksia opintoihin liittyviin kysymyksiin ja itse olen saanut eri tahoilta tukea sekä neuvoja yksilöllisesti, jos olen niitä tarvinnut. Uskon, että hankkeen kautta opiskelu on joustavampaa ja käytännönläheisempää, mikä toimii ainakin omalla kohdallani voimavarana.

Sosionomiopiskelija Elli Mononen, KASK21