Edellisessä blogitekstissä kerrottiin opinnollistamisen pilotoinnista Vakasosionomi-hankkeessa suunnitelman laatimisen osalta. Tässä blogitekstissä kuljemme prosessissa eteenpäin. Lisäksi kiinnitämme huomiota opinnollistamisen kannalta varsin olennaiseen työelämäyhteyteen ja kollegiaalisen vertaispalautteen merkitykseen.
Suunnitelmasta kohti toteutusta
Nyt opiskelijat ovat siis huolellisesti laatineet opinnollistamisen suunnitelmansa esitäytetylle lomakepohjalle ja palauttaneet sen opintojakson opettajalle. Opiskelija on tehtävänannon mukaisesti hankkinut itselleen kollegiaalisen vertaispalautteen antajan omalta työpaikaltaan. Kollegan tehtävänä on toimia rinnallakulkijana, keskustelukumppanina ja ”peilinä” opiskelijalle tällä opinnollistettavalla opintojaksolla.
Tietoisesti emme halunneet käyttää kollegiaalisesta vertaispalautteen antajasta nimitystä ”vertaisarvioija”, koska se olisi mielestämme asettanut opiskelijan ja hänen kollegansa hankalaan keskinäiseen tilanteeseen. Arvioijana toimiminen olisi toki asettanut myös tiettyjä vaatimuksia tässä roolissa toimivalle henkilölle.
Suunnitelma tarkastetaan kolmikantakeskustelussa
Suunnitelma on siis nyt opiskelijan toimesta laadittu, se on palautettu opettajalle nähtäväksi ja kollegiaalisen vertaispalautteen antaja on hankittu. Hankkeemme opiskelijat ovat työssäkäyviä, joten he suorittavat opinnollistamisen omalla työpaikallaan: opinnollistamisen myötä heidän oppimisympäristönään tulisi toimimaan oma työpaikka. Mitä seuraavaksi?
Seuraavaksi varasimme kalentereistamme ajat ns. kolmikantakeskustelulle, jossa ovat paikalla opiskelija, opintojakson opettaja sekä kollegiaalinen vertaispalautteen antaja. Tämä on lyhyt, noin puolen tunnin mittainen tapaaminen. Kolmikantakeskustelut käytiin Teamsissa. Keskustelun tarkoituksena oli yhdessä käydä läpi opiskelijan laatima suunnitelma sekä tarvittaessa täsmentää sitä. Tilaisuus antoi mahdollisuuden keskustella myös vertaispalautteen antajan tehtävistä.
Opiskelijoiden ja vertaispalautteen antajien näkökulmasta kolmikantakeskustelu oli molemmille osapuolille tarpeellinen, koska se auttoi edelleen kokonaisuuden ja oman työmäärän hahmottamisessa. Opiskelija hyötyi opettajan ohjauksesta mm. ajankäytön suunnitteluun liittyen sekä sai vahvistusta ja kehittämisideoita omalle suunnitelmalleen. Vertaispalautteen antaja sai lisäohjeita hänen tehtäväänsä liittyen, johon kuului myös kirjallisen palautteen antaminen prosessin päätteeksi. Keskustelun päätteeksi suunnitelma yhteisesti hyväksyttiin, jonka myötä opiskelija pääsi siirtymään suunnitelmavaiheesta toteutusvaiheeseen.
Kokemuksemme perusteella kolmikantakeskustelut olivat erittäin hyödyllisiä ja tärkeitä myös opettajan ja oppimisympäristön (=työpaikka) välisen yhteyden kannalta. Koska opiskelijaryhmämme on suhteellisen pieni (10 opiskelijaa), kolmikantakeskusteluiden järjestäminen onnistui tällä kertaa suhteellisen näppärästi. Tiedostamme kuitenkin, että varsinkin suuremman ryhmän ollessa kyseessä kolmikantakeskustelut vaativat paljon resursseja. Kehittämistoimenpiteenä olemmekin alkaneet hahmotella ohjaavaa opinnollistamisen saatekirjettä sekä suunnitelmalomakkeen selkeytystä, joiden myötä kolmikantakeskustelusta voitaisiin mahdollisesti kokonaan luopua.
Vertaiskeskustelut ja -palaute
Kollegiaalisen vertaispalautteen antajan tehtävänä oli ensisijaisesti toimia keskustelukumppanina opiskelijalle. Kollegan tuli olla valmis keskustelemaan opiskelijan kanssa esimerkiksi opiskelijan tekemistä havainnoista sekä pohdiskelemaan niitä yhdessä. Kukin opiskelija sopi vertaispalautteen antajan kanssa, miten ja milloin he kävisivät keskenään vertaiskeskusteluita. Niitä oli mahdollista käydä vapaamuotoisesti työn lomassa, istua toteutusjakson päätteeksi yhteisesti keskustelemaan jne. Kukin opiskelija ja vertaispalautteen antaja -pari kävi keskusteluita itselleen sopivimmalla tavalla.
Opiskelijoiden kokemuksen mukaan prosessin myötä kehkeytyi hyviä, mielenkiintoisia keskusteluita arkisen työn lomassa. Kollegan kanssa saattoi ”luvan kanssa” avata keskusteluita teemaan liittyvistä ajankohtaisista asioista. Näitä keskusteluita ei välttämättä olisi syntynyt ilman prosessiin kuuluvia tehtäviä. Vertaiskeskusteluissa oli käyty asioita läpi asetettuihin tavoitteisiin tukeutuen. Opiskelijat totesivat vertaiskeskusteluilla olleen myös työhyvinvointia ja yleensäkin jaksamista parantava vaikutus. Lisäksi opiskelijat olivat tyytyväisiä siitä, että vertaispalautteen antajana toimi tuttu kollega. Yhteistyö oli sujunut hyvin, vaikkakin arkisen työn kiireet aiheuttivat toisinaan haasteita.
Keskustelu kollegan kanssa auttoi opiskelijoita jäsentelemään omia ajatuksiaan. Teemaa käsitellessä tuli myös annettua vertaispalautetta puolin ja toisin. Osaamisen tunnustamista tapahtui siis myös sosiaalisen vuorovaikutuksen tasolla. Toteutusvaiheen päätteeksi vertaispalautteen antaja vahvisti, että opiskelijan asettamiin tavoitteisiin on päästy. Opettajan näkökulmasta vertaispalautteen antaja toimii tärkeänä kytköksenä työpaikalle: kun työpaikasta tulee oppimisympäristö, on oppilaitoksen yhteys työpaikalle olennaista.
Vinkit
- Opiskelija hankkii työpaikaltaan kollegiaalisen vertaispalautteen antajan, jonka rooli on toimia rinnallakulkijana ja keskustelukumppanina opinnollistamisen aikana
- Opettaja, opiskelija ja kollegiaalinen vertaispalautteen antaja tapaavat kolmikantakeskustelussa
- Kolmikantakeskustelussa käydään läpi opiskelijan laatima suunnitelma sekä tarvittaessa täsmennetään sitä
- Kolmikantakeskustelun jälkeen opiskelija siirtyy suunnitelmavaiheesta toteutukseen
- Kolmikantakeskustelut koettiin hyödyllisiksi, mutta ne sitovat paljon resursseja. Hankkeessa kehitellään vaihtoehtoista toimintatapaa kolmikantakeskusteluille.
Seuraavassa blogikirjoituksessa kuljemme prosessissa eteenpäin ja siirrymme tarkastelemaan toteutusvaihetta.
projektiasiantuntija Anne Airaksinen
hankkeen kehittäjäopettaja Tiina Maaranen
