Categories
Yleinen

Vakasosionomi-hankkeen kokemuksia: opinnollistaminen opintojen vaihtoehtoisena toteutustapana

Opinnollistaminen liittyy työn arjessa tapahtuvaan oppimiseen. Se on yksi keino tunnistaa jo olemassa olevaa osaamista sekä kehittää sitä. Lisäksi se mahdollistaa osaamisen tunnustamisen oppilaitoksessa, kun osaaminen konkretisoidaan opintosuoritukseksi ja arvioitavaan muotoon. Olemme olleet hankkeessa erittäin kiinnostuneita tästä oppimismenetelmästä, koska yksi kehittämiskohteistamme on työn arjessa tapahtuva oppiminen. Hankkeemme opiskelijat ovat työssäkäyviä ja heillä on jo olemassa sosionomikoulutuksen opintosisältöihin liittyvää osaamista.

Lähtökohdat kokeilulle

Kevätlukukauden -22 aikana pilotoimme opinnollistamista yhdessä Karelian Vakasosionomi-hankkeen opiskelijoiden kanssa. Kokeilu on nyt takanapäin, joten on reflektoinnin sekä jatkokehittämisen aika. Pilotointi tehtiin Ammatillinen vuorovaikutus ja luovat menetelmät -opintojaksolla, jossa opinnollistaminen koski ammatillisen vuorovaikutuksen (2 op) osiota. Ajankohta toteutukselle oli tammi-maaliskuu. Opinnollistamisen prosessia avattiin pääpiirteittäin tammikuun blogikirjoituksessa (https://vakasosionomi.karelia.fi/2022/01/opinnollistamisen-prosessi-kaynnistyi/ ), jossa prosessi jaoteltiin suunnitelmavaiheeseen, toteutukseen sekä opitun osoittamiseen. Prosessin vaiheita tullaan yksityiskohtaisemmin avaamaan omissa blogiteksteissään.

Hankkeessa työskentelee projektipäällikön ja projektiasiantuntijan rinnalla kehittäjäopettaja. Kehittäjäopettajan tehtäviin kuuluu opintojaksojen vaihtoehtoisten toteutustapojen käytännön suunnittelu ja läpivienti yhdessä projektipäällikön ja projektiasiantuntijan kanssa. Yksi vaihtoehtoinen tapa toteuttaa opintoja on opinnollistaminen, jota oli kevätlukukaudella mukana kehittämässä hankkeen kehittäjäopettaja Tiina Maaranen yhdessä projektiasiantuntijan ja projektipäällikön kanssa.

Kun lähdimme hahmottelemaan hankkeessa toteutettavaa opinnollistamisen prosessia, meillä ei ollut valmista toimintamallia; opinnollistamista on toistaiseksi hyödynnetty sosiaalialan koulutuksessa varsin niukasti. Niinpä lähdimme soveltamaan saatavilla olevan tiedon ja lomakkeiston pohjalta. Aiempaa käytännön kokemusta opinnollistamisesta oli yhden kokeilun verran: Tiina oli ohjannut yhden opiskelijan harjoittelun opinnollistamista hyödyntäen. Tästä kokemuksesta saimme jo paljon tietoa siitä, miten prosessia tulisi selkeyttää niin opiskelijan kuin opettajankin näkökulmasta. Myös käytännön tarve lomakkeiden ohjeiden ja niiden sisältöjen muokkaamiseen tuli ilmi ensimmäisen kokeilun aikana. Kolmikantakeskustelun merkitys korostui myös, sillä ensimmäistä kertaa opinnollistamista kokeiltaessa oli tärkeää, että prosessi ja koko opinnollistamisen idea selkiytettiin kaikille osapuolille.

Opinnollistaminen toteutustapana opettajan näkökulmasta

Opettajan näkökulmasta kevään opinnollistaminen oli prosessina nyt selkeämpi kuin aikaisempi yksittäinen kokemus. Toki alussa opinnollistaminen vaati paljon suunnittelua ja työstämistä prosessin ja erityisesti ohjeistusten sekä lomakkeiden muokkaamiseen. Tehdyn pohjatyön ansiosta opinnollistamiseen oli helppo lähteä yhdessä opiskelijoiden kanssa. Opettajan näkökulmasta työläin vaihe oli kolmikantakeskustelut, mutta koska pilotoinnissa mukana ollut ryhmä oli pieni, ei tämäkään muodostunut haasteeksi. Muutaman opiskelijan kanssa toteutettavat kolmikantakeskustelut oli vielä helppo saada aikataulutettua kaikkien kalentereihin.

Antoisinta oli seurata opiskelijoiden työskentelyä tämän prosessin aikana ja antaa heille vastuu ja vapaus tuoda esiin omaa osaamistaan omassa työympäristössään suhteessa opintojakson tavoitteisiin. Opinnollistamisen ollessa vielä tuntematon menettelytapa opiskelijoille vaati se tässä vaiheessa myös paljon ohjeistusta ja tukea opettajalta. Opettajan näkökulmasta oli hienoa olla mahdollistamassa uutta ja erilaista tapaa toteuttaa opintojakso, jossa jokainen pääsi hyödyntämään omia vahvuuksiaan opinnollistamisen kautta.

Opinnollistaminen vaatii opiskelijalta itseohjautuvuutta ja vastuullisuutta

Opinnollistamiseen toteutustapana kiinnittyvä vapaus vaatii toki myös vastuuta opiskelijalta. Opiskelijalla tulisi olla selkeä näky siitä, millaisia työtehtäviä tekemällä opintojakson tavoitteet tulevat näytetyksi toteen. Opinnollistamisen toteutus on myös opiskelijan vastuulla. Täytyykin olla hyvät tavoitteet ja selkeä suunnitelma, miten prosessin aikana tulee työskentelemään. Opiskelijan vastuulle jää myös opintojakson asioiden ja opinnollistamisen aikana syntyneiden ajatusten ja kokemusten reflektointi yhdessä kollegiaalisen vertaispalautteenantajan kanssa.

Ajatuksia jatkokehittelyä varten

Jatkoa ajatellen jäimme pohtimaan kolmikantakeskustelujen merkitystä. Koimme keskustelut tärkeinä, mutta samalla tiedostamme aikatauluhaasteen isompien opiskelijaryhmien kanssa. Mietimmekin, voisiko kolmikantakeskustelut jatkossa korvata selkeällä ja informatiivisella saatekirjeellä, jossa avattaisiin tarkasti kunkin osapuolen rooli ja opinnollistamisprosessin eteneminen.

Kokemuksena opinnollistaminen oli erittäin onnistunut niin opiskelijoiden kuin opettajankin näkökulmasta. Hienointa oli kuulla opiskelijoiden oppimiskokemuksia ja oivalluksia, joita he tekivät tarkastellessaan opintojakson asioita omassa työympäristössään. Uskomme, että teoria ja käytäntö nivoutui näin tiiviisti toisiinsa. Jatkossa haluaisimme ehdottomasti hyödyntää opinnollistamista myös muilla opintojaksoilla yhtenä tapana mahdollistaa opintojakson suorittaminen.

hankkeen kehittäjäopettaja Tiina Maaranen

projektiasiantuntija Anne Airaksinen