Mitä vastaisit kysymykseen: mitä sinä osaat? Varsin moni saattaisi lähteä etsimään vastauksia omasta ammatillisesta osaamisestaan. Vakasosionomi-hankeessa työskentelemme aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen teemojen parissa. Ennen kuin osaamista lähdetään tunnistamaan, on syytä määritellä, mitä osaamisella oikeastaan tarkoitetaan.
Yksilön osaaminen karttuu laajasti eri yhteyksissä: formaalin, nonformaalin ja informaalin oppimisen kautta. Formaali oppiminen on tavoitteellista ja usein oppilaitoksessa tapahtuvaa. Opiskelija saa tavallisesti osaamisestaan todistuksen. (Pusa 2017.) Nonformaali oppiminen on niin ikään järjestelmällistä ja ohjattua, mutta oppiminen tapahtuu koulutusjärjestelmän ulkopuolella (Cedefop 2014). Informaali oppiminen on erilaisissa arjen konteksteissa osin huomaamattakin tapahtuvaa oppimista (Pusa 2017).
Kuten oheinen kuvio havainnollistaa, yksilön osaamisen kokonaisuus karttuu formaalin, nonformaalin ja informaalin oppimisen keskiössä. Osaamista kertyy siis kaikkialla (Karelia-ammattikorkeakoulu 2021), ja sitä voidaan hankkia monin eri tavoin. Osaaminen on tietoja, taitoja, kokemuksia, verkostoja, kontakteja, asenteita sekä henkilökohtaisia ominaisuuksia (Karelia-ammattikorkeakoulu 2021; Otala 2008). Osaaminen on eri tilanteissa tarkoituksenmukaisella tavalla sovellettavaa tietoa ja taitoa (Virtainlahti 2009, 23). Kun jokin asia hallitaan, osataan toimia tietyllä tavalla. Silloin myös tiedostetaan mitä, miksi tai miten tämä asia on. (Karelia-ammattikorkeakoulu 2021.) Osaamisen käsitteeseen sisältyvät myös kompetenssit, jotka ilmenevät aina suhteessa johonkin toimintaan; usein kompetenssit liitetään ammattiosaamiseen (Kallberg 2009, 18).
Osaamisella tarkoitetaan siis kaikkia yksilön omaamia tietoja, taitoja ja kompetensseja, jotka on hankittu eri tavoin: formaalisti, nonformaalisti tai informaalisti. Osaaminen voi olla näkökulmaltaan työelämässä vaadittavaa osaamista tai koulutusjärjestelmän sisällä vaadittavaa.
Osaamisen tunnistamisella tarkoitetaan osaamisten ja vahvuuksien tunnistamista siten, että eri tavoin hankittu osaaminen hahmotetaan, kartoitetaan ja nostetaan esille (ks. Saloheimo 2008). Osaamisen tunnistaminen voi tapahtua myös sosiaalisen tunnustamisen antamisena, myönteisen tunnistamisen hengessä 194–195 (ks. Nivala & Ryynänen 2019). Käsitteenä osaamisen tunnistaminen kulkee usein rinnan osaamisen tunnustamisen kanssa.
Osaamisen tunnustaminen tarkoittaa osaamisen virallistamista siten, että esimerkiksi oppilaitoksessa osaaminen tunnustetaan suhteessa tutkinnon osaamisvaatimuksiin. Esimerkkinä tästä AHOT (aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustaminen). Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ovat vahvasti liitoksissa jatkuvaan oppimiseen (Andersson, Fejes & Sandberg 2013, 406).
Oman osaamisen tunnistamisen tarve voi korostua erityisesti työelämän siirtymissä, jolloin oman osaamisen tunnistamisella on merkitystä paitsi oman osaamisen kehittämisen, niin myös omien voimavarojen uudistamisen näkökulmasta. Oman osaamisen tunnistamisella on myönteisiä vaikutuksia yksilön näkökulmasta (ks. Airaksinen & Aittamaa 2019; Pusa 2015): oman osaamisen tiedostaminen ja tunnistaminen vaikuttaa käsitykseen itsestä, omasta osaamisesta ja kyvykkyydestä. Vaikutus on parhaassa tapauksessa voimaannuttava, yksilön minäkäsitystä vahvistava ja motivoiva. (Airaksinen & Aittamaa 2019.)
Laaja-alainen näkökulma osaamiseen on tärkeä: esimerkiksi koulutuksen ulkopuolella hankittu osaaminen voi vahvistaa itseluottamusta siten, että yksilö rohkaistuu lisäkouluttautumaan tai hyödyntämään osaamistaan laajemminkin työelämässä (Smith & Clayton 2009, 3). Omaa alati kehittyvää ja muotoutuvaa osaamiskokonaisuuttaan olisikin hyvä pysähtyä aika ajoin tarkastelemaan. Oman osaamisen tunnistamiseksi on käytettävissä erilaisia menetelmiä ja työkaluja (ks. Karelia-ammattikorkeakoulu 2021).
projektiasiantuntija Anne Airaksinen
Lähteet:
Airaksinen, A. & Aittamaa, A. 2019. ”Tuntuu ihan vahvalta” – Itä-Suomen yliopiston Opinsauna-hankkeen oman osaamisen tunnistamisen työkalujen käytön vaikutukset. Itä-Suomen yliopisto. Filosofinen tiedekunta. Aikuiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma. https://erepo.uef.fi/handle/123456789/21970
Andersson, P., Fejes, A. & Sandberg, F. 2013. Introducing research on recognition of prior learning. International Journal of Lifelong Education 32 (4), 405–411.
Cedefop. 2014. Terminology of European education and training policy. A selection of 130 key terms. European Centre for the development of vocational training. Luxembourg: Office for Official Publications of the European Communities. https://www.cedefop.europa.eu/files/4117_en.pdf
Kallberg, K. 2009. Aiemman osaamisen tunnustamisen lähtökohtia ammattikorkeakoulussa. Teoksessa P. Haltia & R. Jaakkola (toim.) Osaaminen esiin: näkökulmia tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Helsinki: Haaga-Helia. Puheenvuoroja 5/2009, 14–36.
Karelia-ammattikorkeakoulu. 2021. Osaaminen ja sen tunnistaminen. https://karelia.fi/oman-osaamisen-tunnistaminen/
Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka – kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus.
Otala, L. 2008. Osaamispääoman johtamisesta kilpailuetu. Porvoo: WSOY.
Pusa, M-L. 2017. Mitä on osaaminen? Sivustolla tekoihin.fi: tukea, tietoa ja materiaaleja maahanmuuttajien ammatilliseen koulutukseen. https://www.tekoihin.fi/mita-on-osaaminen/
Pusa, M-L. 2015. Maahanmuuttajien osaaminen käyttöön – tunnistamisen lähtökohtia ja hyviä käytäntöjä. Teoksessa R. Metsänen, P. Pynnönen & K. Kähkönen (toim.) Esteettä eteenpäin -maahanmuuttajien arviointi haku- ja valintavaiheessa. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu, 23–29.
Saloheimo, L. 2008. Opitun tunnistaminen ja tunnustaminen vapaassa sivistystyössä. Teoksessa A. Toom, J. Onnismaa & A. Kajanto (toim.) Hiljainen tieto – tietämistä, toimimista, taitavuutta. Helsinki: Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen tutkimusseura, 333–352.
Smith, L. & Clayton, B. 2009. Recognising non-formal and informal learning: Participant insights and perspectives. A National Vocational Education and Training Research and Evaluation Program Report. National Centre for Vocational Education Research (NCVER). Virtainlahti, S. 2009. Hiljaisen tietämyksen johtaminen. Helsinki: Talentum
